Skip to main content

Full text of "Venajansaarelaiset"

See other formats


VENÄJÄNSAARELAISET 



M U ISTO M E RK I N 
PALJASTUSJUHLAAN 

JUHANNUSPÄIVÄNÄ 1923 



KIRJOITTANUT 



SIMO ERONEN 



VIIPURISSA 1923 
KARJALAN KIRJAPAINO OSAKEYHTIÖ 



Adolf Aminoff. 



»^ässä ei kysytty montako miest' oli meitä, 
vannottu vala vei käymähän taattojen teitä, 
kaatua, voittaa — muuta ei määrää mitään, 
SKarjalan kalpa taas löi iskunsa itään, 
valkeni vihdoin vapauden huomenenkoitto. 
Säilytä, SHetra, Suomelle aina tää voitto.» 

(Sevo Sevola). 



Karjalan miesten kunniapaikka on aina ollut vartion hoitaminen 
lännen ja idän äärimmäisellä rajalla. Tämä tehtävä asettaa aivan 
erikoisia velvoituksia, rajan vartijain täytyy pysyä alati valppaina ja vaa* 
ran uhatessa tulee heidän toimia nopeasti ja päättäväisesti. Hetkisenkin 
vitkastelu voi saattaa isänmaan kalleimmat edut uhatuiksi, epäröiminen 
voi antaa aloitteen vihollisen käsiin ja silloin on taistelu jo puoliksi 
menetetty. Ei rajan vartijain auta etukäteen laskea ja arvioida, miten 
heidän voimansa riittävät ja miten heille itselleen mahdollisesti käy. 
Heidän on iskettävä ensimäinen isku ja sillä hälytettävä koko kansa 
hereille. Jos he itse sortuvatkin vainolaisen jalkoihin, ovat he joka 
tapauksessa tehneet velvollisuutensa. Muiden tehtäväksi silloin jää aset* 
taa pysyvä sulku vainolaisen tielle, saattaa taistelu onnelliseen päätökseen. 

Näin ovat Karjalan miehet koko historiansa ajan tottuneet vaaran 
hetkellä toimimaan. Niin toimivat he myös vapaustaistelumme alku* 
tapahtumien kriitillisinä päivinä. Suojeluskuntain ylijohto ja sen kanssa 
yhteyteen asettunut sotilaskomitea olivat suunnitelleet toiminnan aloitet* 
tavaksi Pohjanmaalla. Mutta tätä ennen kärjistyi tilanne Karjalassa sei* 
laiseksi, etteivät Karjalan suojeluskunnat enää katsoneet voivansa hetkis* 
täkään odottaa, vaan lähtivät ensimäisinä liikkeelle. 

Ensimäisten Karjalan miesten retkelle tuli mukaan myös joukko savo* 
laisia Savonlinnan kaupungista ja sen ympäristökunnista. Piskuinenhan 
tämä retkikunta sittenkin oli, huonosti aseistettu ja sotilaallisesti katsoen 
ehkä muutenkin liian hätiköiden valmisteltu ja uhkarohkea. Retken alku* 
peräinen päämäärä, Viipurin miehittäminen, jäikin toteuttamatta. 

Mutta tulokseton ei tämä retki siltä ollut, päinvastoin ovat sen saa* 
vutukset arvioitavat hyvinkin paljon merkitseviksi. Karjalan ja Savon 
miesten vierailu Viipurissa selvitti lopullisesti tilanteen, se pakotti maassa 
isännöivät venäläiset määräämään häilyväisen kantansa, ja silloin tiesi myös 



5 



hallituksemme toimia sen mukaisesti. Ja ensimäiselle uskaliaalle matkalle 
lähteneiden miesten rohkea ja päättäväinen toiminta oli merkkinä yleiseen 
kansannousuun kautta Karjalan. Tämä kansannousu saavutti heti seu* 
raavina päivinä niin suuren laajuuden, että koko maakunta Vuoksen linjaa 
myöten saatiin käden käänteessä puhdistetuksi venäläisistä ja näihin liit* 
tyneistä epäluotettavista aineksista. Tämä puhdistustyö oli Karjalassa 
suurin piirtein katsoen silloin loppuun suoritettu, kun suojeluskuntain 
toiminta Pohjanmaalla alkoi. Karjalassa olivat asemansa puolesta oival* 
lisen Vuoksen rintaman hahmopiirteet jo selviämässä. 

Varmaa on, että tämä ripeä ja päättäväinen toiminta teki vaikutuk* 
sensa myös punaisessa Pietarissa. Venäjän neuvostohallitus oli luullut 
äsken tunnustetun itsenäisyytemme tuhoamisen hyvin helpoksi asiaksi. 
Siinä toivossa se oli rohkaissut punakaartejamme kapinatielle, siinä toi* 
vossa se oli itse varustautunut jo varmana pitämäänsä saalista korjaamaan. 
Mutta nyt tulikin heti alussa ikävä yllätys, Leninin hallitus sai nähdä 
melkein punaisen Pietarin nurkkajuurella Karjalan miesten uljaasti tais* 
teluun nousevan ja tempaavan taistelualoitteen käsiinsä. Se pani hätkäh* 
tämään, se aiheutti heti alusta alkaen epävarmaa haparoimista toiminnassa. 
Se oli ensimäinen kohtalokas häviön enne. 

Karjalaisilla on vapaustaistelumme päiviltä paljon muitakin kunniako 
kaita muistoja. Mutta kun entiset sotatoverit toisensa kohtaavat, niin 
usein silloin ensimäisten Karjalan ja Savon miesten liikkeelle lähtöön — 
Venäjänsaaren retkeen — tarina kiertyy. Hyvin hoitivat nämä rohkeat 
miehet rajavartion tehtävän. Vaikka he olivat huonosti taisteluun varus* 
tetut, niin uskollisina pysyivät heimonsa historiallisille traditsioneille, 
pelottomina ensimäisen iskun iskivät, koko muun Suomen taisteluun 
hälyttivät. Siksi heidän työtään kiitollisina muistellaan. 



6 



TILANNE KÄRJISTYY. - VAPAUS* 
SODAN ALKUNÄYTÖS VIIPURISSA. 



Vielä viimeisinäkin sortovuosina olivat Karjalan työläiset suurin yleis* 
piirtein katsoen osoittaneet aivan kiitettävää isänmaallisuutta. Tämä 
terve isänmaallisuus muistaen koetettiin Viipurissa ja Karjalan maa* 
seudullakin viimeiseen asti saada työläisiä mukaan suojeluskuntaliik* 
keeseen. 

Karjalan työväestö ei kuitenkaan ollut enää samaa tervettä ainesta 
kuin sortoaikoina, viimeisten sotavuosien suuret patterityöt Viipurin 
linnoituspiirissä ja monin paikoin Karjalan maaseudullakin olivat levit* 
täneet syvää turmelusta. Vallankumouskesä lisäsi nopeasti tätä turme* 
lusta, veljeily kunnottoman venäläisen sotilasaineksen kanssa sotki koko* 
naan käsitteet. Jo marraskuun lakon tapahtumat Viipurissa ja saman 
lakon jälkinäytökset Karjalan maaseudulla osoittivat, että täällä oli jou* 
duttu pitemmälle kuin muualla. 

Karjalan suojeluskuntamiehet eivät kuitenkaan menettäneet vielä har* 
kintakykyään, edelleen koetettiin parhaansa mukaan välttää kaikkea uhit* 
televaa esiintymistä, tehtiin mitä voitiin sisäisen kansalaisrauhan säilyt* 
tämiseksi. Mutta bolshevismin ja venäläisen veljeilyn sokaisemat punai* 
set kiihkoilijat käsittivät suojeluskuntamiesten harkitsevan pidättyväisyy* 
den heikkoudeksi. Heidän julkeutensa lisääntyi päivä päivältä, Pietarista 
punaisille virtaavista aselähetyksistä puhuttiin kerskaillen, kun siihen 
sijaan suojeluskuntien luuloteltuja asekätköjä nuuskittiin ja vaanittiin 
herkeämättä. Tammikuun alusta 1918 saivat venäläisten avustamat punais* 
ten kapinavalmistelut kuumeisen luonteen, heidän surullisen maineen saa* 
vuttaneet asehankkijansa Rahj a* veljekset Pietarissa, toimittaja Latukka 
Viipurissa ja Pohjois* Karjalan punakaartien järjestäjä Aug. Vesley tou* 
husivat herkeämättä. Yhtä valppaassa toiminnassa oli punaisten rankaisu* 
retkikuntien järjestäjä Kaljunen, terijokelainen kuuluisuus, joka oli ennät* 
tänyt jo terrorisoida koko Karjalan maaseudun. 



7 




Matti Pietinen. 



Karjalan miehet ovat historiansa varrella tottu* 
neet paljon sietämään ja niin tämäkin vielä siedet* 
tiin. Sattui kuitenkin vihdoin tapahtuma, joka sai 
liian kireälle vedetyn jousen laukeamaan. Muuan 
Viipurista Mikkelin punakaartille lähetetty ase* 
vaunu ei päässyt perille, vaan päätyi monen seik* 
kailun jälkeen lopuksi tammik. 19:nnen vastaisena 
yönä Luumäen suojeluskunnan käsiin. Viipurin 
piirin rautatievirkailijain suojeluskunta, joka syk* 
systä lähtien oli tehnyt kautta maan suojeluskunta* 
liikkeelle arvaamattomia palveluksia, oli tämän ase* 
kaappauksen järjestäjä, mutta viimeisenkin har* 



kintakykynsä menettänyt Viipurin punaisten johto ryhtyi etsimään synti* 
pukkeja muualta. Lappeenrannan punakaarti hälytettiin rankaisuretkelle 
Taavettiin ja Viipurin kaupungin suojeluskunnalle päätettiin myös tun* 
tuvasti kostaa. 

Punaisten mielestä oivallinen kostotilaisuus tarjoutuikin jo samana 
päivänä. Muutamien Viipurin suojeluskuntamiesten oli silloin onnistu* 
nut ostaa huomattavampi asemäärä, kaikkiaan 140 japanilaista kivääriä, 
jotka oli aiottu Karjalan maaseudulle. Jo samana iltana veivätkin roh* 
keat kirvulaiset hevosmiehet ostetusta asemäärästä 100 kivääriä, loput 
kuljetettiin Viipurin suojeluskunnan ja samalla koko Etelä*Karjalan suo* 
jeluskuntien yhteisen keskusjohdon majapaikkaan väliaikaiseen säilöön. 
Tämä majapaikka sijaitsi pelottomasta isänmaallisuudestaan tunnetun teh* 
tailija Matti Pietisen perustamalla, näihin aikoihin Matti Pietinen osake* 
yhtiön omistamalla puusepäntehtaalla. 

Punaiset olivat kai jo hyvän aikaa tietäneet tämän majapaikan ole* 
massaolon, mutta jonkunlainen säädyllisyys, ehkäpä varovaisuuskin oli* 
vat neuvoneet heitä jättämään tämän talon rauhaan. Nyt unohdettiin 
kaikki varovaisuus. Kun kaupungilla joka paikassa hiiviskelevät punais* 
ten vakoilijat luonnollisesti saivat vihiä suojeluskuntalaisten hommista, 
päätettiin heidän leirissään oitis toimintaan ryhtyä. 

Punaisten vahva, satakuntamiehinen saartoketju ilmestyi tehdasraken* 
nuksen ympärille klo puoli 11 ajoissa illalla. Siellä sattui sillä hetkellä 
kahden säännöllistä yövartiota hoitavan suojeluskuntalaisen lisäksi ole* 
maan vain 4 muuta miestä. Mutta tämä piskuinen joukko oli rohkeita 
miehiä, jokainen eloon jäänyt heistä teki myöhemmin nimensä tunnetuksi 
vapaustaistelussamme. Useimmat ovat olleet mukana myös heimokan* 



8 



samme vapauden puolesta taistelemassa. Vartio* 
joukon johdon otti käsiinsä jo silloin monet kiiras* 
tulet käynyt, m. m. Simon kuuluisassa taistelussa 
mukana ollut Saksan jääkäri, nyk. majuri Paul 
Henrichsson (Kalle Mata) ja ilmoitti puhelimella 
uhkaavasta vaarasta Viipurin suojeluskunnan päälli* 
kölle jääkäriluutn., nyk. everstiluutn., Hägglundille. 

Viimeiseen asti toivottiin piirittäjien tulevan 
järkiinsä ja tyytyvän pelkkään mielenosoitukseen. 
Niin ei kuitenkaan käynyt, punaiset murtautuivat 
takatietä tehdasrakennukseen ja nuuskittuaan läpi* 
kotaisin alakerran avarat suojat yrittivät näyte* 
varastohallista johtavia leveitä rappusia myöten 
myös yläkertaan. Siellä oli asevarasto säilössä ja sitä oli vartiojoukko 
päättänyt viimeiseen asti puolustaa. Rappujen alapäähän tulvahtaneet 
punaiset otettiin tulella vastaan. Kaikkiaan ehdittiin ampua ehkä kym* 
menkunta laukausta, punaisten johtaja kaatui, muut pakenivat hätälau* 
kauksia ammuskellen ja kuvaamatonta melua pitäen kiireesti koko teh* 
dasrakennuksesta. 

Arpa oli heitetty, nyt tiedettiin, että taistelu toden teolla alkaisi. 
Pian avasivatkin piiri ttäjät joka suunnalta kivääri tulen, joka vähitellen 
kiihtyi yhtämittaiseksi rätinäksi. Säikähtäen heräsivät sikeimpään ilta* 
uneensa vaipuneet kaupunkilaiset tähän rätinään. Oli kyllä kiväärin 
laukauksiin saatu jo ennenkin tottua, mutta tämä öinen taistelun melske 
oli jotakin paljon vakavampaa, se pani jokaisen vavahtaen aavistamaan, 
että kohtalokkaan ratkaisun hetki oli lyönyt. 

Suojeluskunta hälytettiin piiritettyjä auttamaan, mutta avun viemi* 
sestä ei tullut mitään. Hälytyskoneisto toimi huonosti, suojeluskunnan 
vähäisetkin aseet olivat piiloitetut mikä minnekin salaisiin kätköpaikkoi* 
hin. Jokaöisten ase*etsintöjen pelko oli pakottanut äärimmäiseen varo* 
vaisuuteen, mutta nyt tämä varovaisuus koitui esteeksi ripeälle toimin* 
nalle. Vasta parin tunnin ponnistelun jälkeen saatiin kokoon nelisen* 
kymmentä lyhyvillä aseilla varustettua miestä. Näiden kera yritti jääkäri 
Strömberg (nyk. kapteeni) murtautua piiritetylle tehtaalle, mutta joutui 
yhteenottoon kaduille tulvanneen venäläisen sotaväen kanssa. Kun huo* 
mattiin yritys toivottomaksi, annettiin suojeluskuntalaisille hajaantumis* 
käsky ja piiritetyille ilmoitettiin, että heidän piti pelastautua miten 
parhaiten taisivat. 




Paul Henrichsson 
(Kalle Mata). 



9 




Toivo Pietinen. 



Oli vain yksi pelastautumismahdollisuus, ulos* 
hyökkäys. Se ei näyttänyt erin lupaavalta, ulkona 
oli piirittäjäin joukko paisunut ainakin 150 mie* 
heen, joukossa paljon venäläistä sotaväkeä. Piiri* 
tetyistä oli konttoristi Jarl Hiukka saanut kuolet* 
tavan haavan vatsaansa ja toinenkin, nimittäin 
Toivo Pietinen oli lievemmin haavoittunut. Mutta 
uljaat miehet eivät vaaran hetkellä antaudu jouta* 
viin laskelmiin. Uloshyökkäys tehtiin, saartoketju 
hajoitettiin hetkiseksi ja kaikki muut pelastuivat, 
vain haavoittunut Pietinen tupertui syvään lumi* 
hankeen ja joutui hetkisen vielä yksinään taistel* 
tuaan vangiksi. Vasta myöhään seuraavana aamuna punaiset, erään 
lääkärin jyrkästä vaatimuksesta, suostuivat luovuttamaan hänet pahoin 
rääkättynä ja kolhittuna sairaalaan vietäväksi. 

Varsin suuri ei ollut punaisten saalis puolustajien jättämällä tehtaalla. 
Paitsi jo mainittuja kiväärejä, joutui heidän käsiinsä kaksi vajanaista 
konekivääriä, joukko käsipommeja y. m. suojeluskuntalaisten tarpeita. 
Kallisarvoisin asevarasto, mauserpistoolit, oli hetkistä ennen tehtaan piiri* 
tykseen joutumista ennätetty siirtää muuanne. Tehtaalla oli myös erää* 
seen seinäkomeroon kätkettynä salainen puhelin, jonka avulla oltiin 
suoranaisessa yhteydessä helsinkiläisen suojeluskuntain keskusjärjestön 
kanssa. Tätä kätköpaikkaa eivät punaiset huomanneet. 

Ulkopuolella taistelleista suojeluskuntalaisista vain yksi, insin. Saren 
haavoittui. Venäläisiä haavoittui omien väitteidensä mukaan useampia 
miehiä. Tästä kiukustuneina he punaisten avustamina aamuun saakka 
mellastivat pitkin kaupunkia tunkeutuen väkivalloin useihin taloihin, 
joihin luulottelivat suojeluskuntalaisia piiloutuneen. Useita kymmeniä 
henkilöjä vangittiin umpimähkään, koko kaupunki sai elää kuvaamat* 
tornia kauhun hetkiä. 

Seuraavana yönä uusiutui samanlainen näytelmä Taavetissa. Siellä 
jääkäri Lauri Pelkonen ensimäisenä saksalaisen sotakoulun käyneistä sai 
uhrata henkensä isänmaan vapaudelle. 



10 



KARJALA NOUSEE. - SUOJELUS* 
KUNNAT KOKOONTUVAT HIITOLAAN. 



Jo levisi viesti Viipurin tapahtumista Karjalan maaseudulle. Tuskin 
olivat vielä viimeiset laukaukset Pietisen tehtaalla kajahtaneet, kun 
Imatralla, Sortavalassa y. m. paikoissa suojeluskuntain valppaat tiedon* 
antajat jo saivat ensimäisen selostuksen tapahtuneesta taistelusta. Varhain 
aamupäivällä se tiedettiin jo kaukana Pohjois*Karjalan perukoillakin, 
se oli tämän talvisen sunnuntaipäivän ainoa kuuluminen ja joka paikassa 
tämä kuuluminen herätti yhtäläistä mieltenkuohua. Oli hyökätty suo* 
jeluskuntairi keskusjärjestön majapaikkaan, se oli kuin avoin taisteluhaaste 
jokaiselle Karjulan suojeluskuntamiehelle. 

Paljon ei tarvittu, ei monta avunpyyntöä, kun Viipuriin lähtöajatus 
sytyttävän kipinän tavoin levisi kautta Karjalan. Kuka tämän kipinän 
ensimäisenä ilmaan sinkosi? Viipurilainen insinööri Niilo Puhakka se 
oli. Tämä mies, itse tulisielu ja valoisakatseinen ripeän toiminnan mies, 
oikean karjalaisen sankari*ihanteen perikuva, oli kuin luotu nostattamaan 
Karjalan miehiä sotapolulle. Hän oli syksystä lähtien paljon tehnyt 
Karjalan maaseudun suojeluskuntain järjestämistyössä. Ahkerasti oli hän 
matkustellut Karjalan maaseudulla ja hänen sytyt* 
tävät sanansa, valoisa optimisminsa olivat kylvä* 
neet innostusta sielläkin, missä innostusta puuttui. 
Hyvin hän tunsi johdettavansa, hän tiesi, että 
Karjalan maaseudun suojeluskuntamiehet saadaan 
parhaiten toimintaan innostumaan, kun toimin* 
nalle asetetaan heti alussa rohkeat ja ylevät pää* 
määrät. Ja mikäpä olisi ollut houkuttelevampi 
päämäärä kuin maakunnan vanhan, mainehikkaan 
pääkaupungin turvaaminen, järjestyksen ja rauhan 
palauttaminen siellä. Se ajatus tehosi helposti 
syttyviin karjalaisiin mieliin, Sakkolan ja Kirvun Niilo Puhakka (Kuusela). 




11 




Woldemav Hägglund 
(Lindström). 



uljaat miehet ensimäisinä ilmoittivat olevansa vai* 
miit, Joensuun, Sortavalan y. m. suojeluskunnat 
seurasivat näiden esimerkkiä ja Savonlinna yhtyi 
myös Karjalan miesten jaloon kilpailuun, selitti 
viipymättä lähettävänsä kapulan kiertämään. 

Kun alku näytti näin lupaavalta, yhtyivät toi* 
setkin viipurilaisen suojeluskuntajärjestön johto* 
miehet insin. Puhakan ajatukseen. Itse varovainen 
ja tyynesti asioita punnitseva jääkäriluutn. Hägg* 
lund hyväksyi sen, ja sillä olikin asia oikeastaan rat* 
kaistu. Jo sunnuntain aamupäivällä saatiin lyhyen 
neuvottelun jälkeen pääkaupungissa olevan suo* 
jeluskuntain ylimmän johdon suostumus. Tämän 
jälkeen lähtivät insin. Puhakka ja jääkäri Henrichsson Karjalan kansalais* 
liiton menettely valiokunnan kokoukseen, joka aamusta lähtien oli istunut 
teollisuuskoululla neuvottelemassa tilanteen johdosta. 

Karjalan kansalaisliitto ja suojeluskuntajärjestö olivat vähitellen pääs* 
seet kiinteään yhteistoimintaan ja niinpä valiokunnan kokouksessa olikin 
mukana useita suojeluskuntamiehiä. Nämä hyväksyivät arvelematta insin. 
Puhakan ehdotuksen. Siihen sijaan muutamat valiokunnan vanhemmat 
jäsenet pitivät sitä liian uhkarohkeana. Heidän epäilynsä saatiin kui* 
tenkin haihtumaan, kun osoitettiin, ettei suojeluskuntamiesten tähän* 
astinen passiivinen pidättyväisyys ja varovaisuus enää voinut jatkua. 
Kautta maakunnan oli mieltenkuohu ja katkeruus viimeisten tapahtu* 
mien johdosta niin suuri, että sen piti päästä purkautumaan toimintana. 
Jos vielä jatkettaisiin toimettomuutta, niin se lamaisi koko suojeluskunta* 
liikkeen, toivoton mieltenmasennus ja hajaannus olisi seurauksena. Eikä 
kuitenkaan saavutettaisi mitään, punakaartien ja kurittoman venäläisen 
sotilasainekseri mielivalta vain kiihtyisi. Raja oli pantava, avoimen 
toiminnan hetki oli lyönyt. Parhaimmassa tapauksessa, jos saataisiin 
liikkeelle kyllin voimakas aseellinen miesjoukko, pelästyisivät ryssät ja 
heidät saataisiin tästä lähtien pysymään aloillaan. Ja jollei sitä saavu* 
tettaisikaan, niin joka tapauksessa oli taisteltava. Ei ollut enää muuta 
valintamahdollisuutta. 

Päätökseksi tuli, että maalaissuojeluskunnat kutsutaan kaupunkiin. 
Samalla Karjalan kansalaisliitto otti huolehtiakseen kaupunkiin saapuvien 
suojeluskuntalaisten vastaanoton käytännöllisestä järjestämisestä. Niin* 
ikään pani liitto viipymättä oman propagandakoneistonsa toimintaan, 



12 



Aarne Salminen. 



jotta kansannousu saataisiin mahdollisimman 
eheäksi ja voimakkaaksi alusta alkaen. Se oli 
kohtalokas päätös. Karjalan kansalaisliitto oli 
valinnut Karjalan suojeluskuntamiesten rohkean 
ja päättäväisen tien, oli valinnut sen silloin, kun 
monin paikoin maassamme, kun pääkaupungissa, 
vieläpä hallitusta lähellä olevissa piireissäkin epä* 
röitiin. Karjalassa oli arpa heitetty, etuvartio* 

i • « «i * • • •• • •• •••11 • •• 

heimo kulki isainsa jalkia. 

Nyt vasta toden teolla alkoi Karjalan maa* 
seudun nostattaminen. Suojeluskunnan johtomie* 
het toisaalla, Karjalan kansalaisliiton kanslia omalla 
tahollaan työskentelivät uupumatta. Koko seuraavan yön helisivät puhe* 
limet herkeämättä ja joka suunnalta tuli varsin lupaavia tietoja. Innostus 
oli kaikkialla suuri, vain huutava aseiden puute vaikeutti liikkeellelähtöä. 
Viipurista ei tässä suhteessa voitu antaa mitään sitovia lupauksia, ja 
tämä olikin yhtenä syynä, että Viipuriin saapunut retkikunta jäi odotettua 
paljon pienemmäksi. 

Myös oli liikkeellelähtöaika liian lyhyt. Viipurilaisen johdon tar* 
koitus oli nopealla toiminnalla lainata kerrassaan punaiset ja vaikuttaa 
säikähdyttävästi myös kurittomaan venäläiseen sotaväkeen. Niin aiottiin* 
kin ensin saada maalaissuojeluskunnat kaupunkiin jo maanantaina tam* 
mikuun 21. Tästä aikeesta täytyi kuitenkin pian luopua, aikaa jatkettiin 
seuraavaan päivään, mutta sittenkin se jäi liian lyhyeksi. Jos maaseudun 
suojeluskunnat olisivat olleet jo lopullisesti järjestetyt, olisi yllätys luul* 
tavasti täydellisesti onnistunut. Nyt se ei onnistunut, liiallinen kiireh* 
timinen sai aikaan vain sen, että useat mukaan aikovista myöhästyivät, 
ja muutenkin tämä kiirehtiminen aiheutti paljon hämminkiä. 

Nämä molemmat seikat, aseistuksen vajavaisuus ja liian lyhyt liik* 
keellelähtöaika, ovat otettavat huomioon, kun tarkastellaan eri paikka* 
kuntien osanottoa Karjalan ja Savon miesten ensimäiseen Viipurin retkeen. 

PohjoissKarjalassa vaikuttivat nämä molemmat tekijät kaikkein haital* 
lisimmin. Innostus suojeluskunta*asiaan oli alusta alkaen ollut Pohjois* 
Karjalassa suuri, mutta aseiden hankkiminen tänne kaukaiselle maan* 
kolkalle oli vaikeampaa kuin minnekään muuanne. Niin olikin Pohjois* 
Karjalan suojeluskuntain aseistus vielä kauttaaltaan hyvin heikko. Sen 
lisäksi annettiin Pohjois*Karjalan miehille, alkuperäistä suunnitelmaa 
silmälläpitäen, lähtömääräys jo sunnuntai*iltana. Matkalle ennätti vain 



13 




Paavo Siven. 



Joensuun suojeluskunnan lentävä osasto, johtajia 
naan jääkäri Salminen (nyk. kapteeni) ja ylioppilas 
Paavo Siven (nyk. majuri). Viimeisellä hetkellä 
tempautui mukaan myös Nurmeksessa toimiva ja 
sattumalta Joensuussa matkalla oleva jääkäri Sih* 
vonen (nyk. kapteeni). Lähtijöitä oli yhteensä 
27 miestä. 

Nurmeksessa, Pielisjärvellä ja useissa Joensuun 
ympäristösuojeluskunnissakin olisi ollut paljon 
innokkaita mukaan aikovia, mutta kaikki jäivät 
pois. Joensuussakin tapahtui lähtö niin äkkiä, 
että useimmat matkalle lähtevistä olivat mitään 
aavistamatta kaupungintalolla teatterin juhlanäytännössä. Sieltä heidät 
kesken näytännön hälytettiin suoraan junaan. Oli lähdettävä toisen* 
laiseen juhlanäytäntöön, ei ollut edes aikaa mihinkään matka varusteluihin. 

Heti lentävän osaston lähdettyä hälytettiin kaupunkiin kaikki ympä* 
ristön suojeluskunnat ja oli aikomus lähettää nämä edellä menneiden 
perässä Viipuriin. Mutta kun ensimäisen retkikunnan matka sai Viipu> 
rissa niin odottamattoman käänteen, jäivät suojeluskunnat toistaiseksi 
Joensuuhun ja toimittivat siellä ensimäiseksi työkseen aamulla tammik. 
24. venäläisten aseistariisumisen. 

Sortavalan piiriin silloin kuuluvista suojeluskunnista ennätti myös 
matkalle ainoastaan Sortavalan suojeluskunnan lentävä osasto sekä muu* 
tamia yksityisiä ympäristösuojeluskuntain jäseniä, yhteensä noin 40 miestä. 
Joensuulaisten juna sivuutti Sortavalan varhain aamulla tammik. 21. ja 
siihen yhtyivät mukaan täältä lähtijät. Sortavalan miesten johtajina 

olivat sahanhoitaja Br. Rancken, komissaari H. 
Vähäsalo ja metsänhoitaja G. Rundberg. 

Vielä yhtyi Pohjois*Karjalan miesten matkaan 
Elisenvaarassa 10 Kurkijoen maamiesopiston oppi* 
lasta sekä muutamia muita Kurkijoen miehiä. 
Tämä joukko, yhteensä noin 80 miestä, saapui 
ensimäiseen kokoontumispaikkaan Hiitolan ase* 
malle puolipäivän tienoilla tammik. 21. Se oli 
kaikkein ensimäinen joukko, vähälukuinen kyllä, 
mutta kauttaaltaan valioväkeä. Ja se oli tehnyt 
matkansa täsmälleen määräysten mukaisesti. Jou* 
Urho Sihvonen. kon aseistus oli sekava, joensuulaisilla ja kurki* 




14 



jokelaisilla vain taskuaseita, Sortavalan miehillä 
kiväärit, enimmäkseen japanilaisia. 

Ala-Vuoksen suojeluskunnat lähettivät matkalle 
alueeseensa nähden kaikkein lukuisimman ja par* 
haimmin varustetun joukon. Tässä piirissä olikin 
suojeluskunta työ aikaisesta syksystä lähtien ollut 
tarmokasta. Marraskuun lakon jälkinäytös Pyhä* 
järvellä lisäsi vauhtia, aseita hankittiin suoraan 
punaisesta Pietarista ja kuljetettiin ne monia seik* 
kailuja kokien hevosilla Sakkolaan, josta käsin ne 
jaettiin ympäristön suojeluskunnille. 

Kun Viipuriin lähtöhälytys saapui sunnuntaina 
tammik. 20., olivat piirin suojeluskunnat parhail* 
laan yhteisissä taisteluharjoituksissa, eteläiset suojeluskunnat Suvannon 
jäällä, Käkisalmen ympäristösuojeluskunnat Hevossaaren luona lähellä 
Käkisalmea. Harjoitusten alkaessa jaettiin suojeluskunnille vasta Pieta* 
rista saapuneita uusia kiväärejä, ja kun sitten päivemmällä saapui viesti 
Viipurin tapahtumista, kiiruhtivat miehet täynnä sotaista innostusta kotei* 
hinsa Viipurin matkalle varustautumaan. Sakkolan suojeluskunta lähetti 
matkalle uljaimman joukon, 83 hyvin aseistettua miestä. Toisten Ala* 
Vuoksen suojeluskuntain osanotto oli seuraava: Pyhäjärvi 30 miestä, 
Kaukola 56, Käkisalmen maalaiskunta 28, Rautu 22 ja Vuoksela 9 miestä. 
Matkalta myöhästyivät Metsäpirtin miehet ja Räisälän hyvin varustettu 
suojeluskunta, joka kiiruhti heti retkeläisten perässä Antreaan ja oli 
siellä mukana kaikissa alkutapahtumissa, m. m. Antrean asemalla tammik. 
26:nen vastaisena yönä tapahtuneessa ryssien aseistariisumisessa. Ala* 
Vuoksen miesten juna lähti Kiviniemestä liikkeelle 
jo hyvissä ajoin maanantain aamupäivällä. Kun 
kuitenkin useilta väliasemilta tuli uusia joukkoja 
mukaan, hidastui matkanteko, niin että Hiitolaan 
jouduttiin vasta klo 5 ajoissa iltapäivällä. Koko 
joukko, yhteensä noin 230 miestä, oli aseistettu venä* 
Iäisillä kivääreillä, joihin oli runsaasti panoksia. 
Sen lisäksi oli mukana sievoinen määrä käsipom* 
meja sekä johtajilla vielä taskuaseita. Näistä joh* 
tajista mainittakoon Sakkolan nimismies U. Sei* 
tola, maanvilj. E. Paaso, Sakkola (kaatui myöh.), 
maanvilj. Antti Pärssinen, Pyhäjärvi, ylioppilas Urho Seitola (Sakkola). 





15 




Br. Rancken (Sortavala). 



L. Vihonen, Käkisalmen maalaisk. (kaatui myöh.) 
sekä eläinlääkäri E. Sandström, Käkisalmi. 

Ala*Vuoksen miesten hyvin varustettu juna 
otettiin Hiitolassa vastaan jyrisevillä eläköön* 
huudoilla. Asemalle oli junilla saapuneiden lisäksi 
kokoontunut myöskin paikkakunnan suojeluskunta 
noin 150*miehisenä joukkona. Niinpä tarjosikin 
jo asema*alue hyvin sotaisen näyn, komentohuutoja 
kajahteli kaikkialla, hehkuva innostus kuvastui 
jokaisen miehen katseesta. 

Viipurista saadun määräyksen mukaan jäi retki* 
kunta Hiitolaan odottamaan tulossa olevaa Savon* 



linnan ja Parikkalan miesten junaa sekä Ruokolahden ja Rautjärven 
suojeluskuntia, joiden piti tulla hevosilla Rautjärveltä Hiitolaan. Saa* 
puneet joukot majoitettiin yöksi asemalle ja nuorisoseuran talolle sekä 
"muihin aseman lähitaloihin. Yön ajaksi määrättiin joukkojen päälli* 
köiksi jääkärit Sihvonen ja Salminen. Vielä valittiin asemahuoneessa 
pidetyssä retkikunnan johtomiesten kokouksessa jonkunlainen esikunta 
sekä lähetettiin pohjoisesta päin tulevalla matkustajajunalla retkikunnan 
ensimäisenä lähettinä Viipuriin metsäherra Rundberg. 

Savon miesten juna saapui Hiitolaan vasta myöhään yöllä. Sen lähtö 
Savonlinnasta oli jo viivästynyt ja lisä vii vykkiä aiheutti Parikkalan 
miesten matkalle odottelu. Vielä levisi Parikkalassa huhu, että punaiset 
aikoivat räjähdyttää junan ilmaan ennen Elisenvaaraan saapumista. 
Tämän varalta vaadittiin asemapäällikköä pysähdyttämään Savonlinnasta 

tuleva postijuna ja lähettämään se suojeluskunta* 
laisten junan edellä. Kun asemapäällikkö ei tähän 
suostunut, nousivat suojeluskuntalaiset Fagerlund 
ja Keskimäki postijunan veturiin ja komensivat 
kuljettajan odottamaan retkikunnan junan lähtö* 
valmistuksia. Sen jälkeen lähdettiin liikkeelle, 
postijuna edellä ja retkikunnan juna perässä. 
Mitään attentaattia ei matkalla tapahtunut. 

Tässä viimeisenä Hiitolaan saapuvassa junassa 
oli yhteensä noin 130 miestä, näistä noin 70 
Parikkalasta, loput Savonlinnan, Sulkavan ja Keri- 
Einar Sandström mäen suojeluskunnista. Joku yksityinen mies oli 
(Käkisalmi). saapunut Pieksämäeltä saakka. Savolaisten johta* 




16 



jina olivat jääkärit V. Brander (nyk. kapteeni) ja 
J. E. Sainio (nyk. luutnantti), Parikkalan miesten 
johtajina Ilmari Lindberg ja ylioppilas A. Kuikka 
(kaatui Kämärällä). Savon ja Parikkalan miesten 
aseistus oli varsin kirjava: venäläisiä ja japanilaisia 
kiväärejä, vanhoja berdaaneja ja graftoneja, hau* 
likoita ja lopuilla taskuaseita. Vaan jos aseistus 
oli heikko, oli mieliala sitä korkeampi. Parikkalan 
pojat olivat valinneet sotalaulukseen tunnetun 
arkkiveisun: »Ensi päivä elokuuta vuonna neljä* 
toista», ja sitä he hoilasivat ensimäisestä kukon* 
laulusta lähtien herkeämättä. Pian siinä unet 




Lauri Vihonen (Käkisalmi) 



karisi muidenkin silmistä ja miehissä yhdyttiin voimalliseen säkeistöön: 

»Suuret herrat Pietarissa näkee pahaa unta: 
Venäjä on rajamaa ja Suomi valtakunta!» 

Hyvin sopivat ne mielialaan, nuo kaukonäköisen runosepon tekaisemat 
säkeet. Nyt oltiin toden perästä lähdössä Suomen valtakuntaa rakenta* 
maan ja bolshevikit Pietarissa saivat katsoa, ettei vain heidän paratiisinsa 
siinä leikissä lopulta rajamaaksi joutuisi. 

Yleisessä innostuksen humussa ehdittiin huomata, että hevosillakin 
oli yön aikana saapunut lisäväkeä Hiitolaan. 
Kurkijoen maamiesopisto, jonka oppilaita jo edel* 
lisenä päivänä oli 10 miestä liittynyt Joensuun 
ja Sortavalan miesten matkaan, oli nyt saapunut 
»in corpore». Opiston ovet oli painettu kau* 
niisti kiinni, kaikki oppilaat olivat lähteneet sota* 
tielle, johtajanaan opettajansa, nykyinen opiston 
johtaja Viktor Fagerström. Kaikkiaan toi opisto 
retkikunnan riveihin 44 miestä, niistä kolme 
hevos* ja karjanhoitokoulun oppilaita. Voiko 
paremmin esimerkiksi kelpaavaa innostusta toivoa. 

/. E. Saini 




2 



17 



VIIPURIIN! 



Viipuriin! Viipuriin! Se oli Hiitolasta lähtötouhussa yleisenä tunnus* 
sanana ja oudosti se mieliä vavahdutti. Siinä oli tuossa sanassa kuin 
jotakin tulossa olevien suurten tapahtumien aavistelua ja paisuttavaa 
ylpeyden tunnetta se nostatti miesten mieliin. 

Aamutunnit kuluivat nopeasti kuumeisten matkavalmistelujen mer* 
keissä. Siinä ryhmitettiin ja järjestettiin miehiä, tarkastettiin ja jaettiin 
tasan nekin vähäiset aseet ja panokset, joita oli käytettävissä. Asema* 
virkailijat olivat kaikessa avuliaita, asemapäälliköltä saatiin m. m. tarkka 
Viipurin ympäristön kartta, jonka mukaan jo tehtiin valmistelevia suun* 
nitelmia kaupunkiin marssia varten. 

Ennen lähtöä saivat vielä Hiitolan punaiset tuoda sekä omat että 
marraskuun punaisen viikon aikana suojeluskuntalaisilta anastamansa 
aseet. Vasta kellon lähetessä 12 päivällä oltiin valmiit astumaan vaunui* 
hin, jotka oli järjestetty kahteen junaan. Hiitolan suojeluskunnasta lähti 
mukaan vain 12 miestä, johtajana opettaja P. Räkköläinen. Aseiden 
puute pakotti muut jäämään kotiin ja sitäpaitsi katsottiin tämän tärkeän ris* 

teysaseman vartioimisen vaativan runsaasti väkeä. 




Rautjärven ja Ruokolahden suojeluskunnat, 
joiden piti Hiitolassa yhtyä matkaan, myöhästyi* 
vät ja joutuivat Hiitolaan vasta pari tuntia retki* 
kunnan junien lähdettyä. Kiirettä pitäen olisivat 
ne vielä voineet saavuttaa edellä menneet, mutta 
tällä välin oli Hiitolaan alkanut saapua varsin 
hälyttäviä tietoja ympäristön punaisten hommista. 
Niin sai Rautjärven ja Ruokolahden miesten joh* 
taja luutnantti E. Astola (nyk. kapteeni) Viipurista 
määräyksen jäädä toistaiseksi Hiitolaan turvaa* 



Viljo Brander. maan retkikunnan selkäpuolta. Tammik. 24. siirtyi 



18 




hän täältä Antreaan tullen miehineen ratkaise* 
vaksi tekijäksi kaikissa Vuoksen rintaman alku* 
tapahtumissa. 

Mutta kauas taakseen on retkikunta jo jättä* 
nyt Hiitolan. Edellä kulkee, vahva vartiosto 
mukanaan, yksinäinen veturi »tietä avaamassa». 
Niin ei tarvitse pelätä mitään ikäviä yllätyksiä, 
miesten mieliala on reipas, jokaisesta vaunusta 
kuuluu laulua. Jääkärit kulkevat pitkin junaa, 
opettavat ensikertalaisille kiväärin käyttöä. Niitä 
onkin mukana paljon tällaisia kokemattomia, 
ovat vasta matkalle lähtiessään tai matkalla saa* Aryi H * llh ™§ (Joensuu), 
neet kouraansa kiväärin ja oudolta tuntuu aluksi pidellä käsissään tätä 
kauan unelmoitua asetta. Sattuu siinä kokeilussa joku vahingonlaukaus* 
kin, mutta siitä päästään pelkällä säikähdyksellä. 

Niin sivuutetaan Ojajärvi, sivuutetaan Inkilä. Sairalassa on hiukan 
pitempi pysähdys, sieltä tulee mukaan reipas joukko Kirvun miehiä. Ne 
ovat odottaneet asemalla edellisestä illasta lähtien ja joka miehellä on 
aseena hyvä japanilainen kivääri. Ne joutuivat Kirvuun viime tingassa, 
vasta asemalla ne lähteville miehille jaettiin, mutta panoksia ei ollut mistä 
jakaa. Miehet lohduttelivat itseään sillä, että Viipurista otetaan panokset, 
jahka sinne joudutaan. Johtajina on kirvulaisilla tilanomistaja H. Chatelain 
ja maanviljelijä Nestor Inkinen. 

Antreassa seisovat retkikunnan junat pitemmän aikaa. Sielläkin on 
koolla runsaasti suojeluskuntalaisia, mutta vain mitätön määrä aseita. 
Antreassa majailevilla venäläisillä tiedettäisiin niitä olevan runsaasti, mutta 
kun ei vielä olla virallisesti »sodassa ryssän 
kanssa», niin jätetään heidän varastonsa tarkas* 
tamatta. Antrealaiset saavat jäädä kotiin vartioi* 
maan Vuoksen rautatiesiltaa. 

Kun on Viipuriin tehty ennakkoilmoitus retki* 
kunnan tulosta, jatketaan matkaa edelleen. Sivuu* 
tetaan hyvää vauhtia Hannila, Kavantsaari ja Kari* 
salmi, pysähdytään Taliin. Siellä asemakontto- 
rissa herrat pelkäävät, että on ehkä vaarallista 
ajaa lähemmäs kaupunkia. On levinnyt huhu, 
että punaiset ovat väijyksissä Tammisuon lähis* 
töllä, uhkaavat ampua siellä retkikunnan junat Henry Chatelain (Kirvu). 




19 




seulaksi. Huhusta ei välitetä, vaikka se panee* 
kin miesten mielet hiukan jännitykseen. Kaiken 
varoiksi kuljetaan Tammisuon ohitse taistelu* 
valmiina, kiväärit panostettuina, muutamissa vau* 
nuissa heittäytyvät miehet vatsalleen lattialle. 
Turha varovaisuus, punaisia ei kuulunut. Pilvi* 
nen tammikuun päivä on muuttunut sakeaksi 
iltahämäräksi, mutta jopa alkavat illan pimeästä 
näkyä vanhan Torkkelin kaupungin valot. 

Retkikunnan! junat pysähtyvät klo 5 ajoissa 
illalla Loikkasen ylikäytävän luona. Siinä oli 
vastassa Viipurin suojeluskuntapäällystö muka* 



Eemeli Paaso (Sakkola). 
naan pieni valiojoukko kaupungin suojeluskuntalaisia. 



20 



VIIPURISSA. 



Viipurissa olivat sekä suojeluskunnan johtomiehet että Karjalan kan* 
salaisliiton valiokunnat sunnuntaista lähtien olleet herkeämättö* 
mässä työssä. Yhtäkaikki jäivät maalaissuojeluskuntain vastaanottoa tar* 
koittavat valmistukset lyhyen ajan vuoksi varsin puutteellisiksi ja kes* 
keneräisiksi. 

Näin jäivät nimenomaan sotilaalliset valmistukset. Olisi ennen muuta 
vaadittu tarkoin laadittua toimintasuunnitelmaa, kun kerran niinkin huo* 
mattava määrä sotilaallisesti järjestettyjä suojeluskuntajoukkoja aiottiin 
kaupunkiin kutsua. Vaikkapa liekin ajateltu, että nämä voimat pelkällä 
näyttäytymisellään tekisivät toivotun vaikutuksen, niin sittenkin olisi 
pitänyt olla varma toimintasuunnitelma. 

Valitettavasti tällaisen suunnitelman laatimiseen pystyviä voimia oli 
Viipurissa hyvin vähän, vain muutamia miehiä, ja ratkaisevina hetkinä 
meni näiden muutamien miesten aika enimmäkseen yhteyden ylläpitoon 
laajan maaseudun kanssa. Liikkeellelähtö nostatti luonnollisesti suuren 
hälinän kaikkialla maakunnassa. Siinä oli soittelemista nääntymykseen 
asti, kun piti opastaa matkalle lähteviä, kun piti 
toisaalla tyynnyttää hermostuneita mieliä, kun piti 
selvittää tilannetta ja vastata joka suunnalta sate* 
leviin, välistä vallan aiheettomiinkin tiedusteluihin. 

Ei ennätetty varustaa edes kaupungin omaa 
suojeluskuntaa retkeläisiin yhtymään. Edellä on 
jo tullut mainituksi, että maaseudun suojeluskun* 
talaisia vastassa oli vain pieni joukko, kolmisen* 
kymmentä miestä, viipurilaisia. Nämä oli viime 
tingassa kokoon haalittu. Toisten piti saamiensa 
määräysten mukaisesti kokoontua sovittuihin 
paikkoihin ollakseen kaupunkia tuntemattomien Leander Ikonen. 




21 



maaseudun miesten opastajina, tiedoituspaikkojen 
hoitajina, patrulleina y.m. tehtävissä. Mutta kukaan 
ei yleisessä hälinässä ennättänyt näiden määräysten 
täytäntöönpanoa tarpeellisella pontevuudella vai* 
voa. Seuraus oli, että kaupungin oma suojelus* 
kunta näinä kriitillisinä hetkinä osoittautui odot* 
tamattoman heikoksi, ei voinut olla sanottavaksi 
avuksi hätäkutsun saaneille ja tätä kutsua epäröi* 
mättä noudattaneille maalaisille. 

Jos toiminta alusta pitäen olisi ollut määrä* 
tietoista ja varmaa, niin tämä vapaustaistelumme 
ensimäinen näytös olisi saattanut muodostua koko 
joukon toisenlaiseksi kuin se nyt muodostui. 
Tilanne suojeluskuntain kaupunkiin saapuessa ei ollut niinkään epäedul* 
linen. Punaisten keskuudessa oli hämminki tavattoman suuri, kaupun* 
gissa liikkui monin kerroin liioiteltuja huhuja Viipuria kohti liikehtivistä 
suojeluskuntalaisten voimista ja punaiset uskoivat näitä huhuja yhtä 
herkästi kuin valkoisetkin. 

Myös kaupungissa majaileva venäläinen sotaväki uskoi niihin, odotti 
Karjalan ja Savon miesten Viipuriin saapumista kaikkea muuta kuin 
rauhallisena. Tämän ryssien hermostuneen levottomuuden saattoi hyvin 
todeta, kun Karjalan kansalaisliiton lähetystö — arkkitehti L. Ikonen, 
varatuom. Hj. Hellström ja eversti A. Aminoff — tiistain iltapäivällä, 
hetkistä ennen maalaissuojeluskuntain kaupunkiin saapumista, kävi 42:sen 
armeijakunnan komiteassa tekemässä selkoa, mitä varten suojeluskuntia 
oli kaupunkiin kutsuttu. Tapansa mukaan esiintyivät komitean jäsenet 
kyllä hyvinkin suurisanaisesti, mutta ei ollut vaikea huomata, miten neu* 
vottomia ryssät suurisanaisia uhkauksia ladellessaan todellisuudessa olivat. 

Lyhyesti sanoen psykolooginen tilanne suojeluskuntain esiintymiselle 
oli suotuisa, punaiset ja heidän venäläiset apurinsa oli vallannut joukko* 
paniikin tapainen hämminki. Kunpa vain suojeluskuntain johto olisi 
kyennyt käyttämään tätä hämminkiä hyväkseen. 

Siihen ei kuitenkaan kyetty, heti alussa jouduttiin neuvottomaan 
epävarmuuteen, kun huomattiin kaupunkiin saapuneita maalaissuojelus* 
kuntalaisia olevan paljon vähemmän kuin oli odotettu. Niin todella oli 
asianlaita, että viimeiseen hetkeen saakka oli saapuneiden ennakkoilmoi* 
tusten perustalla luultu tulossa olevien maalaisten lukumäärä todellista 
paljon suuremmaksi. 

22 




Antti Pärssinen 
(Pyhäjärvi). 



Tämä oli ensimäinen kolahdus, joka paljasti 
liian hätäisten valmistelujen tulokset. Ei voinut 
ajatellakaan näin vähäisillä voimilla kaupungin 
kaikkien tärkeimpien laitosten miehittämistä, niin* iMflln 
kuin oli ensin ajateltu. Viipurilaisten vastaanottaa 
jäin ja retkikunnan johtomiesten kesken pidettiin jk 
ennen joukkojen kaupunkiin marssittamista lyhyt ^JNB^^J^^ 
neuvottelu, jonka tuloksena oli, että päätettiin flfl^^Mft^^^^B 
toistaiseksi miehittää vain rautatieasema. Muut ^^^HjV^^^^B 
joukot vietäisiin tennishalliin levähtämään ja tyy* HHHHHHHB 
dyttäisiin lähettämään vain patrulleja eri osiin 

i i • Hi. Hellström. 

kaupunkia. 

Miehistö oli todellakin levon tarpeessa, sillä useat olivat lähteneet 
kotoaan liikkeelle jo kaksi vuorokautta takaperin ja matkan varrella 
satunnaisissa pysähdyspaikoissa oli lepääminen jäänyt sivuasiaksi. Eivätkä 
nämä joukot olleet vielä tottuneet pitkien yhtämittaisten matkojen rasi* 
tuksia kestämään. Rauhantoimista olivat nämä nuoret miehet yhtäkkiä 
tulleet sotatielle temmatuiksi, ei voinut vaatia, että he ensi hetkestä oli* 
sivat olleet karaistuneita sotilaita, vaikka mieliala olikin joukoissa kaut* 
taaltaan reipas ja hyvä. 

Vielä täytyi ennen kaupunkiin marssimista toimittaa joukkojen hätäi* 
nen järjestely komppanioihin: l:sen komppanian päällikkyyden sai jääkäri 
Sihvonen, 2:sen komppanian jääkäri Salminen, 3:nen jääkäri Brander ja 
4:nen rautatievirkailija Arvid Uljas. Sihvosen komppaniaan tulivat kirvu* 
laiset ja pääosa Ala*Vuoksen miehiä, Salmisen komppaniaan pohjoisesta 
tulleet, Branderin ja Uljaan komppanioihin Savon radalta tulleet sekä 
loput Ala*Vuoksen miehiä. Sihvosen komppania oli lukumäärältään 
vahvin ja sen aseistus oli myös paras. Se sai tehtäväkseen aseman mie* 
hittämisen ja vartioinnin. 

Marssi kaupunkiin sujui häiriöittä. Kaduilla oli kyllä väkeä liikkeellä 
kohtalaisen runsaasti, mutta kaikki näyttivät elävän vielä suuren yllä* 
tyksen lumoissa. Kiihkomielisimmät punaiset ainekset hiiviskelivät peläs* 
tyneinä katuvierillä tai kurkistelivat porttikäytävissä. Viime vuorokausina 
pahan painajaisen alla eläneet valkoiset tunsivat kuin suuren taakan har* 
tioiltaan pudonneen ja tervehtivät hiljaisin ihastuksen huudahduksin 
tulijoita pelastajinaan. Olikin todella suurta, mieltä kohottavaa, kun 
saatiin ensimäisen kerran nähdä vanhan Torkkelin kaupungin kaduilla 
suojeluskuntajoukkojen ryhdikästä marssia. Tapahtui jotakin historial* 



23 



lista tällä hetkellä. Sen tajusi jokainen, siksi tämän talvisen illan tun* 
nelma oli niin syvä ja voimakas. 

Yksinpä katuvierillä siellä täällä maleksiviin venäläisiinkin näkyi suo* 
jeluskuntajoukkojen marssi tekevän vaikutuksensa. Heidän täytyi nyt 
ensi kerran huomata, etteivät he olleet kaikkivaltiaita isäntiä tässä maassa, 
vaan että oli nousemassa toinen mahti, joka uskalsi jo julkisesti astua 
näyttämölle tätä isäntävaltaa itselleen vaatimaan. Ehkä se pani yhden ja 
toisenkin venäläisen hiukan hätkähtämään. 

Jospa vain näitä joukkoja olisi ollut enemmän. Jospa vain valmis* 
tukset olisivat olleet hiukankaan täydellisemmät ja johtajat täysin tehtä* 
vänsä tasalla. 

Suojeluskuntain marssiessa kaupunkiin istui kaupunginvaltuusto par* 
haillaan koolla kauppaneuvos Alfthanin asunnossa. Oli katsottu tar* 
peelliseksi luovuttaa virallisesti järjestyksenpito kaupungissa maakunnan 
eri kulmilta kokoontuneiden suojeluskuntajoukkojen käsiin. Vakava oli 
tunnelma tässä valtuusmiesten istunnossa, jokainen käsitti tämän askeleen 
merkitsevän ratkaisevaa kannanottoa kauas tulevaisuuteen nähden. 



24 



LYHYT MAJAILU KAUPUNGISSA. - 
MARSSI VENÄJÄN SAAREEN. 



Eivät aavistaneet Karjalan ja Savon miehet Viipuriin marssiessaan, 
että heidän majailunsa tässä kaupungissa muodostuisi niin lyhyeksi, 
kuin se todellisuudessa muodostui. Ja kukapa muukaan olisi voinut 
sitä aavistaa ensi hetken voimakkaan vaikutelman jälkeen. Ihmiset 
antautuvat niin helposti hetken vaikutelmien valtaan, kun nämä vai* 
kutelmat vain ovat mieluisia ja toivottuja. Niin tekivät nyt viipuri* 
laiset. Nekin, jotka eivät olleet näkemässä retkeläisten kaupunkiin 
marssimista, kiiruhtivat nyt kaduille katsomaan edes suojeluskuntalais* 
patrulleja. Eivät olleet nämä samanlaisia kuin punakaartilaiset, joiden 
ryhdittömään vetelehtimiseen ja röyhkeään esiintymiseen kaduilla oli 
jo tarpeeksi saatu tottua. Ei, nämä olivat ryhdikkäitä miehiä, vaikka 
useat vielä aivan nuorukaisia, ja ystävällisen, reippaan vastauksen sai 
heiltä kysymykseensä. Niin, kukapa olisi voinut aavistaa, että nämä 
reippaat miehet jo hetkisen kuluttua häviäisivät Viipurin kaduilta pala* 
takseen takaisin vasta monen, monen pitkän kuu* 
kauden perästä. 

Huolettomia oltiin tennishallissakin, Karjalan 
ja Savon miesten yhteisessä majapaikassa. Kun 
oli kiireimmän kautta haukattu kaupunkilaisten 
tuota pikaa toimittamia eväitä, painuivat pojat 
levolle majapaikan kovalle permannolle, kenellä 
päällystakki, kenellä vain käsivarsi päänalaisenaan. 
Jo alettiin totutella kenttäelämään, otettiin unet 
siinä, missä hetkisenkin tilaisuus siihen vain tar* 
joutui. 

Komppanianpäälliköt jäivät miehistönsä luo, 
muut retkikunnan johtomiehet lähtivät jääkäri* 
luutnantti Hägglundin esikunnan kanssa yhteiseen 




Jaska Kiljunen 
(Sääminki). 



25 




Aatto Kuikka (Parikkala). 



neuvotteluun. Monta kertaa oli tämä esikunta 
näinä päivinä saanut majapaikkaansa muuttaa, 
lakkaamaton puhelimen käyttö kavalsi sen pian 
punaisten urkkijoille ja silloin oli puhelinkeskuk* 
sen avuliaiden neitosten vihjauksesta viipymättä 
lähdettävä toiseen taloon. Tänä kohtalokkaana 
iltana oli majapaikaksi valittu Kauppapankin 
talossa oleva hammaslääkäri Kulvikin asunto. 

Aluksi sinne tuli hyviä uutisia. Ilmoitettiin 
kaupungin suojeluskuntalaisia olevan aika run* 
saasti koolla sovituissa kokoontumispaikoissa. 
Rautatienasemalla vartiota hoitava Sihvosen komp* 
pania oli tisuria hoitavien virkailijain vihjauksesta ensi töikseen taka* 
varikoinut erään venäläisten kiväärilähetyksen. Siitä saatiin 75 kappa* 
letta uusia japanilaisia kiväärejä ja varsin runsaasti panoksia. Se oli 
tervetullut lisä retkikunnan heikkoon aseistukseen, onni näytti rupeavan 
retkeläisiä suosimaan. 

Mutta pian se kääntyi, alkoi saapua toisenlaisiakin uutisia. Punaiset 
ja ryssät rupesivat tointumaan ensi hetken säikähdyksestään. Niin kävi, 
kun ei ensi hetken vaikutelmaa kyetty tehostamaan ripeällä ja päättä* 
väisellä toiminnalla. Sellaista toimintaa punaiset olivat kai odottaneet, 
avonaista hyökkäystä tunnetuimpiin pesäpaikkoihinsa. Sen pelossa oli 
heitä joukottain paennut venäläisten kasarmeihin turvapaikkaa hakemaan. 
Mutta kun odotettua hyökkäystä ei kuulunutkaan, palasi heidän roh* 
keutensa. Kaduille alkoi tulvata epäilyttävän näköisiä aineksia, siellä 

täällä keskikaupungillakin kuului jo yksinäisiä 
laukauksia ja kaupungin syrjäisemmissä osissa 

• ••• • • • . ^ • •••• • . *| . •••• 

ratisivat kiväärit yhtenään. 

Ja yhä hälyttävämpiä tietoja tuli tulvimalla. 
Useat hätääntyneet tiedonantajat ilmoittelivat kil* 
paa punaisten uhkaavasta liikehtimisestä esikau* 
pungeissa, Pietarin tien seuduilla ja Kolikkoin* 
mäen rinteillä järjestettiin jo punakaartilaisten 
ketjua. Oli nähtävästi aikomus sulkea kaupun* 
kiin saapuneilta suojeluskuntajoukoilta paluutiet. 
Vaikea oli päätellä, mikä tässä tiedoitusten 
Heikki Vähäsalo sekamelskassa oli totta, mikä liioittelua. Joka 
(Sortavala). tapauksessa oli varmaa, että punaiset suurella 




26 




Einar Nissinen *) 
(Savonlinna). 



touhulla valmistautuivat toimintaan ja oli siis 
yön aikana odotettavissa vakavia yhteenottoja. 
Ja mikä pahinta, näytti myös runsas määrä venä* 
Iäistä sotaväkeä aikovan leikkiin yhtyä, ehkä pääl* 
likköjensä kehoituksesta, ehkä omasta aloitteestaan. 
Kaduille ilmestyi yhä enemmän venäläistä sota* 
väkeä, kaikkialla ajeli jo täpötäyteen ahdettuja 
sotilasautoja kovaa melua pitäen. 

Ei oltu valmistauduttu tällaisen mahdollisuus 
den varalta. Kun kerran ensi hetkenä, jolloin 
vastustaja oli säikähdyksen lamaama, oli luovuttu 
aktiivisesta toiminnasta, niin myöhä oli nyt enää 
sellaista ajatella. Yölliseen taisteluun antautumia 
nen huonosti kaupunkia tuntevilla voimilla olisi ollut vähintäin uhka* 
peliä ja sitäpaitsi se taistelu olisi voinut koitua varsin tuhoisaksi kau* 
pungille ja sen asukkaille. 

Ei, parempi oli näin epäsuotuisissa oloissa vetäytyä nopeasti takai* 
sin samaa tietä, jota oli tultukin. Pysähdyttäisiin Karjalan radalla joi* 
lekin Viipurin lähiasemalle odottamaan, kunnes maaseudulta ehdittäisiin 
nostattaa lisävoimia. Silloin voitaisiin paremmin menestyksen toivein 
ryhtyä toimintaan Viipuria vastaan, ja näin menetellen jäisi myös vas* 
tustaja siihen luuloon, että kaupungissa käväisseet suojeluskuntalaiset 
olivat vain etujoukkoja, tiedustelijoita. Huhu Viipurin ympärille keräy* 
tyneistä suurilukuisista valkoisten voimista pysyisi edelleen liikkeellä ja 
se oli toistaiseksi tärkeätä. 

Päätettiin toimia ripeästi, tennishallissa parhaaseen iltauneensa vaipu* 
neet miehet hälytettiin jalkeille, kaupungille lähete* 
tyt patrullit haalittiin pois ja niin marssittiin takaisin 
asemalle. Mutta kun siitä yritettiin rautatien ylikäy* 
tävän kautta Papulan puolelle, huomattiin tie sulje* 
tuksi. Papulan kasarmilla majailevat ryssät olivat 
asettaneet ylikäytävän Papulan puoleiseen päähän 
konekiväärejä, tie olisi ollut taistelulla avattava. 

Siihen ei antauduttu. Varovainen ja tyynesti 
asioita harkitseva Hägglund, mies, joka kriitillisinä 
hetkinä osaa toimia myöskin ripeästi, pyörsi jou* 
kot ympäri ja marssitti ne takaisin urheilukentälle. 
Siellä järjestyttiin marssirivistöön ja niin painuttiin Ilmari Lindberg (Parikkala). 




*) Kotipaikka Sortavala, mutta lähti retkelle Savonlinnasta. 



27 



Pantsarlahden rannasta merenjäälle. Sillä puolen 
oli tie vielä avoinna ja sitä oli käytettävä viivyt* 
telemättä, jottei vastustaja ennättäisi huomata, 
mitä oli tekeillä. 

Lähtö kaupungin rannasta tapahtui klo 10 
ajoissa illalla. Se onnistui hyvin, ei punaisilla, 
ei venäläisillä, eipä edes monella kaupunkilaiset* 
lakaan ollut aavistusta, minne suojeluskuntajoukot 
olivat niin odottamatta hävinneet. Asemalta pois* 
tuttaessa tapahtui vain valitettava väärinkäsitys, 
josta oli seurauksena, että pari kolme Sihvosen 
komppanian ryhmää unohtui lähtökiireessä sinne. 
Nämä ryhmät, uljaita Sakkolan miehiä, oli Sih* 
vonen asemalta poistuessaan jättänyt vartioimaan vielä jakamatta jääneitä 
ryssiltä anastettuja aseita. Hän oli siinä luulossa, että hänen jälkeensä 
tulisi asemalle vielä toisia joukkoja, jotka vapauttaisivat hänen miehensä 
vartiopaikaltaan. Ketään ei kuitenkaan tullut, miehet unohtuivat asemalle 
ja uskollisina pysyivät he vartiopaikallaan toisten toveriensa poistuessa. 
Aamuyöllä, kun punaiset ja venäläiset valtasivat aseman, joutui useita 
näistä miehistä vangiksi ja kovia kohtaloita he saivat myöhemmin kokea. 

Mutta kaukana öisellä merenjäällä marssivat jo toiset. Tie on kur* 
jassa kunnossa, vetinen lumisohju upottaa, niin että miehet saavat kah* 
Iata siinä lähes polviaan myöten. Se koettelee ennestäänkin lopen 
väsyneiden miesten voimia, siinä saavat antaa Karjalan ja Savon ensi* 
mäisinä liikkeelle lähteneet urhot ensimäisen, ankaran marssinäytteensä. 
Yksi ja toinen jo pyrkii tien viereen uupumaan, mutta hammasta 
purren hän terästää tahtonsa, puristaa lujemmin rakasta kivääriään ja 
niin tarpoo edelleen upottavassa sohjussa. 

Eikä päämäärästä ole tietoa. Kauas taakse ovat jo jääneet kau* 
pungin valot, ryssien tykinlaukaukset vanhasta Viipurin linnasta vii* 
meiseksi jäähyväiseksi kumahtivat. Olisi niin mielihalusta tahdottu 
taistella noiden vieraiden röyhkeilijäin ja heidän suomalaisten apu* 
riensa, oman maansa ja kansansa pettäjien kanssa. Mutta ei ollut 
aika vielä taistelun alkaa, pois piti vetäytyä, työ tekemättä jättää ja 
siitä on miesten mieli katkera. Mitä nyt on edessä? Vain öinen meren 
jää, tuntematon tulevaisuus ja sen kovat koettelemukset. Mutta ei 
auta masentua, se on sotatielle lähteneiden miesten kova laki, ja miehiä 
olla tahdotaan, tulkoon mitä tulkoon. 




Pekka Rakkolainen 
(Hiitola). 



28 



Johtajat olivat aikoneet marssittaa joukot Maja* 
niemen ja Kotaniemen huviloihin. Siitä aikeesta 
kuitenkin luovuttiin, kun eräs oppaana oleva 
viipurilainen ehdotti Venäjänsaarta. Siellä oli 
kauppaneuvos Sellgrenin tilava huvila, johon ensi 
hätään koko retkikunta voisi hajaantumatta ma* 
joittua. Lisäksi se oli tarpeeksi kaukana kau* 
pungista, joten retkikunta siellä oli turvassa odot* 
tamattomilta yllätyksiltä, saattoi rauhassa varus* 
tautua vastaisia tehtäviään varten. 

Niin jouduttiin puoliyön tienoissa Venäjän* 

X7 . . * . , • -ii -ii Yrjö Fagerlund (Parikkala). 

saareen. Varsin vieraanvaraista majapaikkaa ei kyl* J 
millään oleva huvila tosin tänä ensimäisenä yönä voinut tarjota. Uunien 
lämmitysyritykset antoivat huonoja tuloksia, eikä ulkosallekaan voitu 
nuotioita virittää, jottei retkikunnan majailupaikka olisi heti viholliselle 
paljastunut. Niin saatiin värjötellä kurjassa talvisäässä jalkineet liko* 
märkinä, kaikki jäsenet kohmettuneina. Ja nälkäkin ahdisti, sillä eväitä 
ei monella ollut. Se oli kova yö, koettelemusten yö. 

Ankara oli se yö Viipurissakin. Punaiset ja ryssät mellastivat 
kaduilla, kiivasta ammuntaa jatkui aamuun asti. Osaksi se aiheutui 
kai pelkästä ilkeämielisyydestä, osaksi puolalaisten ja ryssien keskinäi* 
sestä kahakoimisesta. Puolalaiset, joita Viipuriin oli majoitettu muu* 
tamien tietojen mukaan nelisensataa miestä, olivat parikin kertaa tar* 
jonneet apuaan suojeluskunnalle, mutta heidän avuntarjouksensa evättiin. 
Yhtäkaikki tuli puolalaisia tänä kauhun yönä runsaasti kaduille, ajelivat 
vinhaa vauhtia omilla sotilasautoillaan ja ampua paukuttelivat ryssiä, 
missä vain tapasivat. Hyvä tarkoitus, mutta se vain lisäsi sekasortoa 
öisessä kaupungissa. Mahdoton oli tietää, missä tapasi ystävän, missä 
vihollisen. Useat henkilöt saivat surmansa, vielä useampia raahasivat 
punaiset vangikseen. 

Vielä yritettiin neuvottelujakin tänä yleisen sekasorron yönä. Aloit* 
teen tekijöinä, olivat venäläiset, heidän korkein sotilasjohtonsa nähtä* 
västi yhä edelleen kovin pelkäsi oman nahkansa turvallisuutta. Sekä 
armeijakunnan komitea että linnoituksen komendantin esikunta, kum* 
painenkin omalla tahollaan, koettivat päästä yhteyteen suojeluskunnan 
johtajien kanssa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Sotilaskomitea sai 
lopulta rautatieasemalla käsiinsä eversti Aminoffin ja vähän myöhemmin 
myös eversti Värnhjelmin. Viipurin linnaan meni neuvottelemaan 




29 




Toivo Siren (Hiitola). 



Karjalan kansalaisliiton lähetystö, johon kuuluivat 
herrat L. Ikonen ja K. N. Rantakari, tulkkina 
tarkastaja A. Sadovnikov. 

Molemmissa paikoissa esittivät ryssät jyrkkiä 
uhkavaatimuksia, lupasivat pommittaa koko kau* 
pungin raunioiksi, jolleivät suojeluskunnat viipy* 
mättä poistuisi kaupungista. Linnassa oli mukana 
myös punakaartin edustajia. Nämä tietysti säes* 
tivät venäläisten vaatimuksia, koettaen tämän 
ohessa koko ajan ärsyttää venäläisiä suojelus* 
kuntain ja näiden takana olevan Karjalan kan* 
salaisliiton kimppuun. Keskustelujen kulusta sai 



kuitenkin sen vaikutelman, että ryssät yhä epäröivät, heidän korkein 
sotilaallinen johtonsa ei ainakaan virallisesti ollut vielä yhtynyt sota* 
liittoon punakaartin kanssa. 

Kuvaavaa on muuten näille neuvotteluille, ettei kukaan niissä mukana 
olleista tiennyt suojeluskuntain poistumisesta. Sanomatta on selvää, 
ettei mitään tuloksia saavutettu. Ryssien uhkaukset kaupungin pom* 
mittamisesta jäivät pelkäksi suunpieksämiseksi. Jälkeenpäin saatujen 
jotakuinkin luotettavien tietojen mukaan ryssät eivät olisi siihen kyen* 
neetkään, heillä kun sillä haavaa sattui Viipurissa olemaan tykinpanöksia 
varsin niukasti. Tämä ehkä osaltaan selittää, minkä vuoksi heidän soti* 
laallinen johtonsa koko ajan oli niin tavattoman hermostunut. 



30 



VENÄJÄN SÄÄRESSÄ. - EVERSTI ÄMINOFF 
VÄLIT AAN RETKIKUNNAN JOHTAJAKSI. 



Vaikea oli ensimäinen yö Venäjänsaaressa, vaikea oli vielä ensimäinen 
päiväkin. Kaupungissa ei vielä aamupäivällä tiedetty retkikunnan 
majailupaikkaa, niinpä ei sieltä päin saatu mitään ruokavaroja. Se vähän, 
mikä saatiin läheisistä Kotaniemen taloista ja muutamalta haileja kuljet* 
tavalta Koiviston tai Johanneksen mieheltä, ei paljoa merkinnyt niin 
suurelle miesjoukolle. 

Vähän saatiin muitakaan viestejä ja ne vähätkin olivat kaikkea muuta 
kuin lohdullisia. Tiedettiin vain se, että Viipurissa olivat nyt punaiset 
ja ryssät täydellisesti tilanteen herroina ja terrorisoivat koko kaupungin 
väkivallallaan. Oli tapahtunut joukottain vangitsemisia ja murhia. Mitä 
muualla maakunnassa tapahtui, heidän jokaisen kotiseudullaan? Siitä 
ei tiedetty mitään, mutta masentunut mielikuvitus pyrki maalaamaan olot 
sielläkin lohduttomiksi. 

Niin, mielten masennus pyrki nyt todella saamaan joukossa vallan. 
Oli vielä kestetty kuluneen yön koettelemukset, näännyttävä marssi meren 
jäällä, vilu ja nälkä tänne perille saavuttua. Miehuullisesti oli ne kestetty, 
mutta kun ei nytkään näyttänyt tulevan käännettä 
parempaan päin, kun kaikki näytti niin toivotto* 
malta, niin eipä kumma, jos nuoret, kaikille vai* 
kutuksille herkät mielet masentumaan pyrkivät. 
Jo tapahtui muutamia karkaamisia, jo kuului ehdo* 
tuksia yleisestä hajaantumisesta. Nämä ehdotukset 
eivät sentään saaneet yleisempää kannatusta, joh* 
tajat koettivat rohkaista masentuneimpia, ja niin 
päätettiin jäädä odottamaan tapahtumain kehitystä. 

Käytännöllinen askartelu on paras lääke masen* 
tuneelle mielelle ja sellaiseen askarteluun vähitellen 
innostuttiin. Sahattiin ja pilkottiin halkoja, kokeil* 

31 




Uno Tuomela (Viipuri). 




tiin huoneiden lämmit* 
tämistä ja alettiin siinä 
myös vähitellen onnisi 
tua. Komppaniain pääl* 
liköt järjestivät vahti* 
vuoroja, yrittivät jo 
harjoituksiakin ja ma* 
j oitusky sy m y s koetet* 
tiin ratkaista mahdolli* 
simman tasapuolisesti, 
j otta j okaiselle saataisiin 
edes joku kolkka, mihin 
nukkumaan käydessään 
päänsä kallistaisi. Kor* 



Venäjänsaaresta : Huvilan päärakennus etelän puolelta. kein päällystö sai asun* 

nokseen päärakennuk* 

sen yläkerrassa olevan kauppaneuvoksetar Sellgrenin huoneen: l:nen 
komppania, joka oli kaikkein mieslukuisin, sai pitää muut yläkerran 
huoneet; 2:nen, 3:as ja 4:äs komppania sullottiin osaksi päärakennuksen 
alakertaan, osaksi vanhaan huvilaan ja tilavaan saunarakennukseen. Hii* 
tolan miesten ryhmä, joka kuului lrseen komppaniaan, sai kaikkein 
mukavimman asunnon puutarhurin huonemiehinä. Tätä onnen potkausta 
kaikki toiset näiltä miekkosilta kovasti kadehtivat. 

Mutta jopa rupesi muutenkin valkenemaan. Keskiviikon iltapäivällä 
saapui Viipurista ensimäisenä viestintuojana urheilukauppias Uno Tuomela. 
Eikä hän tullut tyhjin käsin, vaan toi mukanaan kuormallisen suksia, huo* 
pikkaita y. m. retkeläisille ylen tarpeellista tavaraa. Ja mikä parasta, hän 
toi hyviä uutisia : retkeläisten olinpaikka oli nyt Viipurissa saatu tiedoksi 
ja pian tulisi sieltä myös ruokatarpeita, joita saarella toistaiseksi kaikkein 
kipeimmin kaivattiin. 

Jo samana iltana saapuivatkin ensimäiset muonalähetykset ja seuraa* 
vana päivänä oli aamuvarhaisesta alkaen Viipurin liikenne täydessä käyn* 
nissä. Herra Tuomela pysyi edelleenkin sen tarmokkaimpana välittäjänä. 
Teiden varsilla vaanivista punaisten vartijoista piittaamatta hän kuljetti 
kuorman toisensa perästä suksia ja muita sotilaille välttämättömiä varus* 
tarpeita, joukossa myös aseita ja ammuksia. Innokkaita ja rohkeita Viipurin 
liikenteen välittäjiä olivat myös maanviljelyslyseon yläluokkien oppilaat 
sekä muutamat muutkin koulupojat. Useat tukkukauppiaat antoivat auliisti 

32 



hevosiaan Venäjänsaa- 
ren liikennettä varten, 
toiset tekivät lahjoituk* 
sia retkikunnan varus* 
tarpeisiin. 

Torstaina alkoi myös* 
kin maaseudulta tulla 
ruokatavaraa. Koiviston 
ja Johanneksen suojelus* 
kuntamiehet, jotka vai* 
keiden olosuhteiden 
vuoksi olivat muuten 
voineet olla vähemmän 
mukana suojeluskunta* 
työssä, antoivat tällä tavoin osuutensa yhteisen asian hyväksi. Rikkolan 
ja Horttanan hoveista, edellisen omistaja kauppaneuvos Sellgren, jälki* 
mäisen konsuli Aapro ja maanviljelijä Lagerström, tuotiin myös paljon 
ruokatarpeita, kuten valmiiksi leivottuja leipiä, jauhoja, lihaa y. m. Muo* 
nituskysymys tuli näin vähitellen tyydyttävästi ratkaistuksi. Majoitus* 
olot parantuivat niinikään huomattavasti, kun l:nen komppania, Hiitolan 
miesten ryhmää lukuunottamatta, siirrettiin Venäjänsaaresta salmen toisella 
puolella oleviin Kotaniemen taloihin, omistajat M. ja A. Pystynen, Katri 
Auvinen ja A. Syrjäläinen. 

Viipurin ja Venäjänsaaren välinen liikenne tapahtui osaksi suoraan 
jäitse, osaksi Rikkolan hovin kautta. Kun Venäjänsaaressa ei talvisaikaan 
ollut puhelinta, asetettiin Rikkolaan yhdysmiehet ja parin ryhmän suu* 
ruinen vartiosto puhelintietoja välittämään. Tämän vartioston päälliköksi 
määrättiin jääkäri Salminen ja hänen paikalleen tuli 2:sen komppanian 
päälliköksi komissaari Vähäsalo. Rikkolassa majailevat miehet kävivät 
välistä ruokailemassa myös K. Jyllin omistamassa Ramssin hovissa. 

Torstaina aloitettiin jo aamusta lähtien säännölliset harjoitukset. Kun 
päivemmällä saapui tieto Sortavalan ja Joensuun venäläisen varusväen 
aseistariisumisesta sekä yhä laajenevasta kansannoususta Karjalan maa* 
seudulla, antoi se uutta innostusta miehille. Varmoina ja voimakkaina 
kajahtelivat jääkärien komentosanat jäällä saaren ympärillä, miehet teki* 
vät hikihatussa työtä oikeata saksalaista sotakomentoa oppiakseen. 
Eloisaa sotaleiriä alkoi elämä saarella muutenkin muistuttaa. Vartiopat* 
rulleja hiihteli ympäristössä, lähettejä kulki yhtenään Venäjänsaaren ja 




Venäjänsaaresta : Huvilan päärakennus pohjoispuolelta. 



3 



33 



Rikkolan välillä. Vies* 
tejä saatiin ja lähetettiin, 
Viipurista tuli uusia mie* 
hiä yhtyäkseen retkikun* 
nan riveihin. Ei ollut 
nyt enää kysymys retki* 
kunnan hajaantumisesta, 
nyt toden perästä vai* 
mistauduttiin ratkaise* 
viin sotatoimiin, maksa* 
maan moninkertaisesti se 
nöyryytys, mikä Viipu* 
rissa oli saatu kokea. 
Yhtä vain puuttui, 
retkikunnalla ei ollut tehtäviensä tasalla olevaa ylipäällikköä. Jääkäri* 
luutnantti Hägglund, joka oli marssittanut retkikunnan Viipurista Venä* 
jänsaareen, oli jo keskiviikkoiltana palannut takaisin kaupunkiin. Tors* 
taiaamuna hän oli Helsingin kautta saanut Vaasasta valtuudet, joiden 
nojalla hänen piti toistaiseksi ottaa koko Karjalan suojeluskuntain nos* 
tattaminen ja johtaminen huolekseen. Hän ei siis enää voinut palata 
takaisin Venäjänsaareen. Retkeläisten esikunnassa taas ei ollut ainoata* 
kaan miestä, joka olisi omannut tarpeeksi sotilaallista kokemusta aset* 
tuakseen joukon johtoon. 

Mutta ilmesty ipä silloin torstai*iltana Venäjänsaareen mies, jolla oli 
kaikki tarpeelliset johtajaominaisuudet. Tämä mies oli eversti Adolf 
Aminoff Viipurista, harmaantunut sotaurho, vaaran hetkellä pelkäämätön, 
reipas ja eloisa toiminnan mies, koko olemukseltaan kuin luotu sotatielle 
lähteneiden Karjalan miesten etunenässä kulkemaan. Ihailevaa kunnioi* 
tusta herätti hän heti ensi hetkestä retkeläisten keskuudessa, oli itsestään 
selvää, että hänen piti tulla retkikunnan päälliköksi. 

Eversti Aminoff ei ollut siinä mielessä Viipurista lähtenyt, oli aikonut 
vain pikimmältään käväistä' Venäjänsaaressa tutustumassa retkikunnan 
oloihin ja järjestelyyn, nähdäkseen mitä saarella kipeimmin tarvittaisiin. 
Niin ei hän lähtiessään ollutkaan tehnyt mitään matkavarusteluja pitempi* 
aikaista oleskelua, vielä vähemmän sotatielle lähtöä varten. 

Mutta perjantaiaamuna esikunta pyysi eversti Aminoffia ottamaan 
joukon päällikkyyden. Pyynnön esittäjät selittivät tämän olevan koko 
retkikunnan yksimielisen toivomuksen, ja silloin ei eversti Aminoff kat* 

34 




sonut voivansa kieltäy* 
tyä. Hänen terävä soti* 
laan silmänsä oli yön 
aikana ehtinyt huomata 
retkikunnan johdossa 
vallitsevat puutteet. 
Komppanian päälliköt 
hoitivat tehtävänsä hy* 
vin ja myöskin näiden 
valitsema alipäällystö oli 
oivallista ainesta, mutta 
ylempi johto oli jo 
monipäisyytensä vuoksi 
heikko ja hapuileva. 

Edessä oli kenties hyvin* Venäjänsaaresta: Huvilan puistoa. 

kin suuria vaikeuksia, kun lähdettäisiin retkikunnan nykyisestä olinpai* 
kasta pyrkimään muiden Karjalan suojeluskuntain kokoontumispaikoille. 
Vanhana suomalaisena sotilaana katsoi eversti Aminoff velvollisuutensa 
vaativan, että hän uskaltautui näihin vaikeuksiin, koetti johtaa tämän 
joukon sinne, missä se voisi muodostua nousemassa olevan Karjalan 
valkoisen armeijan ydinvoimaksi. 

Eversti Aminoffin suostumus otettiin vastaan yksimielisellä hyväksy* 
misellä ja kaksinkertaisella innolla alkoi nyt varustautuminen edessä olevia 
tehtäviä varten. Jo aikaisemmin suoritettu komppaniajako vahvistettiin, 
vain 3:as komppania sai tuntuvan lisän. Siihen liitettiin kaikki Viipurista 
Venäjänsaarelle tulleet miehet, nelisenkymmentä reipasta miestä käsittävä 
valiojoukko, joka kohotti tämän komppanian taistelukuntoisuuden ensi* 
luokkaiseksi. '4:äs komppania oli sekä miesluvultaan että aseistukseltaan 
heikko. Sen päälliköksi nimitettiin nyt jääkäri Sainio, entinen päällikkö 
rautatienvirkamies Uljas tuli hänen apulaisekseen. Eversti Aminoff antoi 
johtoonsa ottamalleen joukolle nimen »Savo-Karjalan jalkaväkirykmentti»; 
sen yhteiseksi tunnusmerkiksi otettiin sininen nauhanpala, jonka joka 
mies kiinnitti rintapieleensä. Vaatimaton oli se merkki, mutta suurimpana 
kalleutenaan venäjänsaarelaiset jälkeenpäin säilyttävät tuota nuhriintu* 
nutta nauhanpalasta. Ei mikään kunniamerkki ole sen arvoinen, sillä se 
kertoo yhteisistä sankarimuistoista, joita ei kaikkien sotatielle lähtenei* 
den ole suotu elää. Mitään muita arvomerkkejä, jotka olisivat eroit* 
taneet päällikön tavallisesta rivimiehestä, ei ollutkaan. Ei komeillut 




35 




tämä joukkoulkonaisil? 
la arvomerkeillä, mutta 
sitä liitti alusta lähtien 
yhteen luj a sankarihen k i . 

Eversti Aminoff ryh? 
tyi heti järjestämään 
myös rykmenttinsä sani? 
teettioloja. Jo ennen 
häntä oli saapunut Ve? 
näjänsaareen sairaanhoi? 
tajatar? veteraani neiti 
Alma Iversen muka? 
naan sairaanhoito? ja si? 
detarpeita. Alkutyöt teh? 

Venäjänsaaresta : Laivalaituri. tyään pa j asi ^ l yeTSQn 

kyllä jo perjantaina takaisin kaupunkiin valmistautuakseen sieltä lähtemään 
muodostumassa'olevalle Antrean rintamalle. Hänen tilalleen tuli Venäjän? 
saareen sairaanhoitajattareksi neiti Ikävalko. Myös saatiin jo Venäjänsaa? 
reen lääkäri, tohtori Pergament Viipurista, ja seurasi hän retkikuntaa sen 
matkalla Heinjoelle saakka palaten sieltä takaisin kaupunkiin. Ensimäisen 

e 

saniteettiosaston johtajaksi tuli Kurkijoen opistolainen Frans Ahman, 
joka sittemmin koko sota?ajan toimi ylisanitäärinä Muolaan rintamalla. 

Perjantaipäivänä alkoi miehestä mieheen kulkea elähyttävä tieto, että 
nyt kai pian lähdetään liikkeelle. Tästä asiasta öli kyllä jo edellisenä 
päivänäkin retkeläisten esikunnassa neuvoteltu, mutta mihinkään pää? 

tökseen ei oltu 
päästy. Mutta 
nytpä olikin oh? 
jaksissa mies, 
joka johtaisi 
joukon minkä 
vaikeuksien lä? 
pi hyvänsä. Sita 
ei kukaan epä? 
röinyt. Sitä? 
paitsi tapahtu? 
main kehitys? 
kin alkoi kii? 



Venäjänsaaresta: Sisäkuva päärakennuksesta. Ruokasali. 




36 




Venäjänsaaresta : Sisäkuva päärakennuksesta. 

Makuuhuone. 



ruhtaa toiminnan aika* 
mistä. Viipurissa olivat 
kaikki neuvotteluyrityk* 
set punaisten kanssa 
rauenneet tuloksetto* 
miksi. Myös tiedettiin 
venäläisen sotaväen nyt* 
temmin virallisesti päät* 
täneen asettua punaisten 
puolelle ja olivat ryssät 
esittäneet oikein uhka* 
vaatimuksen, että retke* 
Iäisten oli poistuttava 
nykyisestä olinpaikas* 
taan. 

Ei tämä uhkavaati* 
mus kuitenkaan retke* 
Iäisiä säikähdyttänyt. Eivät yleensäkään Viipurin tapahtumat niin paljon 
eversti Aminoffin joukon liikkeellelähtöä kiiruhtaneet. Ne olivat toiset 
tekijät, tapahtumain kehitys Karjalan maaseudulla. Perjantai*iltana kävi 
eversti Aminoff Rikkolan hovissa ja oli hänellä sieltä käsin puhelin* 
neuvottelu Viipurissa olevan jääkäriluutnantti Hägglundin kanssa. Viime* 
mainittu ilmoitti valinneensa Antrean rautatieaseman kaikkien sotajalalle 
nousevien Karjalan suojeluskuntajoukkojen keskityspaikaksi. Sinne oli 
jo huomattavia voimia kokoontunut ja toisia oli tulossa maakunnan eri 
puolilta. Kansannousu oli kaikkialla] Karjalassa hyvässä vauhdissa ja 
voidakseen tapahtumain kulkua turvallisemmin vai* 
voa aikoi hän itse jo samana iltana lähteä Viipu* 
rista Antreaan. Sinne olisi myös eversti Aminoffin 
joukkoineen lähdettävä pyrkimään niin pian kuin 
mahdollista. 

Eversti Aminoff ilmoitti olevansa valmis lähte* 
mään seuraavana aamuna. Sovittiin, että hän koet* 
taisi murtautua Viipurin— Pietarin radan poikki 
Säiniön aseman kohdalta. 

Sillä oli asia ratkaistu. Eversti Aminoff palasi 
Venäjänsaareen ja ilmoitti joukolleen, että huomis* 
aamuna oli oltava marssikunnossa. Alma Iversen. 




37 



VIIMEISET NEUVOTTEL UYRITYKSET. - 
SUOJELUSKUNNAT JUIISTETAAN 
HALLITUKSEN SOTAJOUKOIKSI. 



Ennenkuin ryhdymme selostamaan venäjänsaarelaisten liikkeellelähtöä, 
on meidän luotava lyhyt katsaus näiden päivien tapahtumiin Viipu* 
rissa. Siinä samalla tulee myös valaistuksi muutamia muita seikkoja, 
jotka ratkaisevasti vaikuttivat hallituksen lopulliseen kannanottoon ja 
vapaustaistelun alkamiseen kautta koko maan. 

Edellä tuli jo mainituksi, että Viipurissa yritettiin vielä näinä päivinä 
viimeisen kerran neuvotteluja punaisten kanssa. Neuvottelualoitteen teki 
hallitus ja sitä varten saapuivat Helsingistä Viipuriin senaattorit Louhi* 
vuori ja Enckell. Näiden sekä maaherran kehoituksesta suostuivat niin 
hyvin punaiset kuin Karjalan kansalaisliittokin torstaiaamuna tammik. 24. 
lähettämään edustajiaan yhteiseen kokoukseen. Karjalan kansalaisliiton 
edustajina olivat herrat Ikonen, Rantakari ja Hellström. Myös venäjän* 
saarelaisia oli kehoitettu lähettämään neuvotteluun edustajansa ja saapui* 
vatkin muodon vuoksi keskusteluja seuraamaan nimismies Seitola ja 
herra U. Serenius. 

Koko torstaipäivän näitä neuvotteluja sitten käytiin, ensin poliisi* 
kamarilla, sitten lääninhallituksessa maaherran 
puheenjohdolla. Hallituksen edustaja teki monen* 
laisia sovintoehdotuksia, mutta punaiset eivät niistä 
ainoatakaan hyväksyneet. Todellisuudessa punai* 
set eivät pyrkineetkään mihinkään sovintoon, hei* 
dän tarkoituksenaan oli vain ajan voittaminen. 
Heidän oman yltiöpäisyytensä vuoksi oli taistelu. 
Karjalassa puhjennut liian aikaisin, ennenkuin 
heidän valmistuksensa olivat läheskään täydelliset. 
Nyt täytyi näitä valmistuksia jouduttaa, heidän 
johtomiehensä Helsingissä työskentelivät kuumei* 
sella innolla saadakseen kaikkivaltiaan armeija* ja Jonas Castren. 




38 




E. V. Sellgren. 



laivastokomitean virallisesti yhtymään heidän 
asiansa kannattajaksi. Neuvottelut sopivat erin* 
omaisesti näiden hommien peittelyyn. 

Venäjänsaarelaiset olivat oikeastaan yhdeksi 
edustajakseen neuvotteluihin valinneet tuomari 
Jonas Castrenin. Hän oli näinä kohtalokkaina 
päivinä aivan sattumalta joutunut Viipuriin, oli 
tullut tänne perustamaan jo kauan unelmoimaansa 
Karjalan kulttuurirahastoa ja joutui täällä näyttele* 
mään huomattavaa osuutta sodan ratkaisevissa 
alkutapahtumissa. 

Tuomari Castren ei kyllä suostunut lähtemään 
samaan kokoushuoneeseen punaisten kanssa, mutta sitä tarmokkaammin 
hän työskenteli toisaalla. Hän otti ajaakseen sotatielle lähteneiden 
Karjalan ja Savon miesten asiaa hallituksen luona, ja tällaista asianajoa 
kipeästi tarvittiin. Hallituksella, samoin kuin yleensä Helsingissä, oli 
väärä käsitys Karjalan tapahtumista. Näytti siltä kuin pääkaupungissa 
ei Karjalan kansannousua olisi pidetty minään erikoisen vakavana ilmiönä, 
johon olisi kannattanut luottamuksella suhtautua. Yhtenään tapahtu* 
neissa puhelinkeskusteluissa toistelivat hallituksen jäsenet vaatimusta, 
että Venäjänsaaressa majailevain suojeluskuntajoukkojen oli hajaannut* 
tava ja mentävä kotiinsa. Sillä tavoin oli koko selkkaus parhaiten 
kuitattavissa, rauha palautettavissa ainakin toistaiseksi. 

Tuomari Castren vastusti tätä vaatimusta jyrkästi. Hän osoitti, että 
jo tällaisen hallituksen käsityskannan saattaminen Karjalan suojeluskun* 
tain tietoon olisi mitä kohtalokkain erehdys. Siitä saattaisi todella olla 
seurauksena ei vain Venäjänsaaressa majailevain, 
vaan kaikkien muidenkin Karjalan suojeluskuntain 
hajaantuminen ja yleinen mieltenmasennus. Karja* 
lassa oli kansannousu saavuttanut jo niin laajat 
mittasuhteet, että siihen täytyi suhtautua vakavasti. 
Hallituksen tehtävänä oli tämän kansannousun 
kannustaminen ja parhaana keinona tämän saavut* 
tamiseksi oli suojeluskuntain viipymätön julista* 
niinen hallituksen sotajoukoiksi. Se nostaisi uutta 
innostusta, kokoaisi uusia miehiä lippujen alle, ja 
niitä miehiähän joka tapauksessa pian tarvittaisiin. 
Hallitus yhä epäröi, ei tahtonut vielä ottaa rat* j Kylmäne 




39 




kaisevaa askelta. Mutta ratkaisu tuli, jo torstai* 
iltana saatiin Viipurissa kaapatuksi pääkaupungista 
lähetetty sähkötieto, jossa venäläinen armeija* ja 
laivastokomitea ilmoitti viipurilaiselle armeija* 
komitealle punaisten ja venäläisten yhtymisestä. 
Viipurissa majailevia joukkoja käskettiin seuraa* 
vana yönä yhdessä punaisten kanssa hyökkäämään 
valkoisten kimppuun ja riisumaan näiltä aseet. 

Hyökkäyksestä ei sanottuna yönä tullut mitään, 
mutta seuraavana aamuna vahvistui punaisten ja 



venäläisten yhtyminen virallisesti. Viipurilainen 
armeijakomitea esitti maaherran välityksellä vena* 
jänsaarelaisille jo edellä mainitun uhkavaatimuksen, että näiden on 
riisuttava aseensa ja hajaannuttava. 

Asema oli nyt selvinnyt, punaiset eivät luonnollisesti halunneet enää 
.Kaa neuvotteluja ja hallitus myös ryhtyi toimimaan ripeästi ja päättä* 
väisesti. Jo samana päivänä lähetettiin maaherroille tieto suojeluskuntain 
j ulistamisesta hallituksen sotaj oukoiksi. Venäläisille sotilaskomiteoille 
sekä Helsingissä että Viipurissa esitettiin jyrkkä vaatimus, että näiden 
on pysyttävä syrjässä Suomen sisäisistä asioista. Maamme itsenäisyyden 
tunnustaneita ulkovaltojakin pyydettiin tässä tarkoituksessa tekemään 
huomautuksensa neuvostohallitukselle. 

Viipurissa elettiin näinä päivinä yhä kiihtyvän terrorin alaisina. 
Punaisten ja venäläisten vankiloissa virui jo joukottain syyttömiä 
ihmisiä, uusia vangitsemisia tapahtui yhtenään. Kesken neuvottelujen 
saatiin torstaina neuvottelupaikkaan tieto Terijoella tapahtuneesta kahden 
rautatievirkailijan murhasta. Seuraavana yönä murhattiin petomaisella 
tavalla venäläisellä keskuskasarmilla asemapäällikkö Kylmänen. Hänen 
oli nähty suojeluskuntajoukkojen marssiessa kaupunkiin kulkevan tukeva 
keppi kourassaan näiden etunenässä asemalle. Tämä lähinnä lie aiheut* 
tanut hänen vangitsemisensa ja kaamean kohtalonsa, hänen kai uskottiin 
näytelleen tärkeätä osuutta suojeluskuntain kaupunkiin hommaamisessa. 
Myös kauppaneuvos Sellgren, jonka huvilaan kaupungista poistuneet 
suojeluskuntalaiset sattumalta majoittuivat, joutui ankaran vainon alai* 
seksi ja täytyi hänen aluksi paeta erään Englannin alamaisen turviin. 
Jääkäriluutnantti Hägglundin esikunta, joka perjantaisiltaan saakka viipyi 
Viipurissa, oli niinikään yhtenäisen vainon alaisena. Sen täytyi alitui* 
seen muuttaa majapaikkaa ja vain keskusaseman puhelinneitosten valpas 



40 




Väinö Puhakka. 



avuliaisuus sen monta kertaa pelasti viime tingassa 
punaisten kynsistä. Karjalan kansalaisliiton kans* 
lialle kävi huonommin. Sen henkilökunta van* 
gittiin ja liiton tarmokas sihteeri maisteri Väinö 
Puhakka sai vihdoin keväällä surmansa Viipurin 
lääninvankilassa toimeenpannussa verilöylyssä. 
Samassa verilöylyssä murhattiin myös tehtailija 
Matti Pietinen ja arkkitehti Leander Ikonen. 
Viimemainittuun kohdistui punaisten viha erikoi* 
sesti sen vuoksi, että hän viimeisissä näiden kanssa 
käydyissä neuvotteluissa koko ajan horjumatto* 
maila asiallisuudella ja terävyydellä arvosteli 
kapinatielle lähteneiden punaisten toimintaa. 

Perjantaina poistuivat hallituksen jäsenet Viipurista. Samana iltana 
pidettiin kaupungin terveydenhoitolautakunnan huoneistossa Karjalan 
kansalaisliiton miesten ja valtuuston jäsenten yhteinen neuvottelukokofe; 
jossa tuomari Jonas Castren oli myös saapuvilla. Kokouksesta esitettiin 
puhelimella joukko toivomuksia hallitukselle. Tärkeimmät näistä, suo* 
jeluskuntain julistaminen hallituksen joukoiksi ja ulkomaisen väliintulon 
pyytäminen, ovat jo edellä tulleet mainituiksi. Hallitus ilmoitti näiden 
toivomusten mukaisiin toimenpiteisiin jo ryhdytyn ja lupasi muutenkin 
voimiensa mukaan tukea Karjalan miesten esimerkin antavaa, isänmaal* 
lista toimintaa. 

Karjalan miesten kulkema tie oli huomattu oikeaksi. Jo seuraavana 
päivänä pakeni osa hallituksen jäseniä Pohjanmaalle, sillä pääkaupungista 
käsin ei alkaneen vapaustaistelun johtaminen enää ollut mahdollista. 



41 



LÄHTÖ VENÄJÄNSÄÄRESTA. - 
SAINION KAHAKKA. 



Lauantaina tammik. 26. ollaan Venäjänsaarella aamuvarhaisesta alkaen 
vilkkaassa touhussa. On lähellä lähdön hetki, miehet varustautuvat 
parhaansa mukaan pitkän marssin varalta. Tuntuu siinä vähän lievää 
lähtökuumettakin, sillä hyvin todennäköistä on, että matkalla saadaan 
tapellakin, ennenkuin tie on selvä Antreaan. Olihan jo viime yön aika* 
nakin tullut hälytys, muuan hätäinen lähetti oli lennättänyt viestin 
punaisten hyökkäyksestä Rikkolaan. Se nostatti aika hälinän, jääkäri 
Sihvonen lähetettiin kahden joukkueen kera vihollista torjumaan, mutta 
tapasikin Rikkolassa Salmisen miehineen makaamassa makeimpia uniaan. 
Aiheeton hälytys siis kokonaan, mutta se jätti levottomuutta mieliin ja 
lähdön hetkellä se levottomuus vaikuttaa hermoja kiihoittaen. 

Pian on sentään kaikki kunnossa, kuormastokin. Jo oli näet jou* 
kolle karttunut maallista hyvyyttä niin paljon, että oikein kuormasto 
voitiin siitä muodostaa, monta hevosta perätysten, reet ahdettuina kaiken* 
laista kilua ja kalua täyteen. Siellä korkeimman kuorman nokalla on 
päällimäisenä »rykmentin tytär», hyvä hanuri, jonka joku asioita hok* 

saava miekkonen oli lähettänyt Viipurista ja joka 
oli tuottanut paljon mielen virkistystä saarella 
majaillessa. 

Eversti Aminoffin marssisuunnitelma on: Hort* 
tanan ja Nuoraan kylän kautta Korpelaan, sieltä 
Pietarin radan poikki Säiniön aseman kohdalta. 
3:as komppania, jossa ovat teitä tuntevat viipuri* 
laiset, saa lähteä etujoukkona ja vallata Säiniön 
aseman, jossa vihollisen vastarinnan ei uskota 
tulevan varsin ankaraksi. Komppanian mukaan 
liittyy jääkäri Strömberg, jolla on salainen erikois* 
Väinö Strömberg (Nysten), tehtävä. Viipurista käsin on luvattu järjestää 




42 




Arvid Uljas (Pieksämäki). 



hänen käytettäväkseen Säiniölle veturi ja muuan 
vaunu. Niillä hänen pitää painaa Raivolaan ja 
tuhota siellä oleva rautatiesilta, joka on suurin 
koko Viipurin— Pietarin välisellä rataosalla. Tätä 
siltaa varten oli jo aikaisemmin varattu räjähdys* 
aineet Raivolaan sähköttäjä Niemannin säilytettä* 
viksi, mutta punaiset olivat päässeet varastosta 
perille. Niemann ja terijokelainen toverinsa Lai* 
tinen joutuivat pari päivää takaperin Kaljusen 
uhreiksi, räjähdysaine varasto menetettiin. Nyt saa 
Strömberg yrittää uudestaan, lähtöä tekevän 3:nen 
komppanian miesten reppuihin sälytetään runsas 
määrä sillan tuhoamiseen tarvittavia aineita. 

Komppanianpäällikkö, reipas jääkäri Brander tanssii jo maltitonna 
suksillaan, kirota räiskytteleee sorahtavalla kielellään, hoputtaa miehiään 
joutumaan. Hänen reippautensa tarttuu toisiinkin, jo joudutaan vai* 
miiksi, jo painuu komppania jäälle, lähtee Horttanaa kohti hiihtämään. 
Ilma on lauhkea, keli kohtalaisen hyvä, mielikseen miehet suksilla taivalta 
tekevät. Pääjoukko lähti matkalle hiukan myöhemmin, lähempänä 
puoltapäivää. Marssijärjestys oli seuraava: l:nen, 2:nen ja 4:äs komp* 
pania. Matka Horttanan ja Nuoraan kautta sujui häiriöittä, välillä 
pidettiin joku pienempi levähdyshetki. Ken oli lähtökiireessä muistanut 
varata taskuunsa tai reppuunsa voileipiä, haukkasi niitä. 

Etujoukkona menevä l:nen komppania joutui Säiniölle iltahämärissä. 
Punikit olivat etukäteen saaneet tietää joukon tulosta, olivat kaikessa 
kiireessä varustautuneet vastaanottoon. Ensin alkoi laukaustenvaihto 
keskellä kylää, jonka kautta tie veti asemalle. 
Sieltä vihollinen kuitenkin pian vetäytyi rata* 
penkereen suojaan ja koetti siinä itsepintaisesti 
jatkaa^vastarintaansa. Meikäläiset olivat aukealla 
pellolla, mutta kun iltahämärä alkoi jo muuttua 
pimeäksi, käytiin sen suojaamina rohkeasti päälle 
ja karkoitettiin punaiset asemistaan. Juuri sillä 
hetkellä ajoi Viipurista päin juna, jossa valot oli* 
vat sammutetut. Juna liukui meidän miesten ohi 
ja kuultiin sen pysähtyvän asemalle. Hetkisen 
perästä tuli sieltä eräs virkailija ja ilmoitti, ettei 
Viipurista saatua määräystä oltu voitu täyttää, A. H. Saloni s (Viipuri). 




43 



asemalla ei ollut junaa varattuna Raivolaan lähtöä 
varten. Mies kehoitti hyökkääjiä kiireesti pois*» 
tumaan, sillä juuri asemalle saapunut juna oli 
täpötäynnä ryssäläisiä matruuseja, jotka olivat 
Helsingistä kotimaahansa Venäjälle matkalla. Oli 
parasta olla niitä ärsyttämättä, sillä voisivat vielä 
sekaantua tappeluun ja silloin kävisi näin pienelle 
joukolle ohraisesti. 

Kun tapahtumat olivat saaneet tällaisen kään* 
teen, katsoivat Strömberg ja Brander viisaimmaksi 
vetäytyä takaisin. Sitä ennen lähetettiin kuitenkin 
junasta valoisalle asemasillalle laskeutuneille mat* 
ruuseille muutamia lämpimiä tervehdyksiä, jonka jälkeen joukko lähti 
pimeän suojassa hiihtää sujuttamaan takaisin Korpelaan vievää tietä. 
Takaa kuului ryssien ja punaisten kiivasta ammuntaa, mutta siihen ei 
enää ryhdytty vastaamaan. 

Kahakassa menetti komppania yhden kaatuneen ja yhden haavoittua 
neen. Kaatunut oli Parikkalan mies Juho Pitkänen, ensimäinen uhri, 
jonka venäjänsaarelaiset saivat antaa riveistään. Myöhemmin niitä tuli 
paljon lisää. 

Pääjoukko oli tällä välin ennättänyt sivuuttaa Korpelan hovin. Säi* 
niöltä peräytyvä komppania tapasi sen kärjen pari kilometriä Korpelasta 
Säiniölle päin. Kun saatiin kuulla läpimurron Säiniöllä epäonnistuneen, 
päätettiin yöpyä Korpelaan. Siltä varalta, että vihollinen yrittäisi takaa* 
ajoa, järjestettiin l:nen ja 2:nen komppania aluksi taisteluvalmiiksi tien 
kahden puolen. Takaa*ajajia .ei kuitenkaan kuulunut ja niin vedettiin 
joukot hoviin lepäämään. Tielle jätettiin vain kenttävahti ja Säiniölle 
päin lähetettiin tiedustelupatrulli ottamaan selvää vihollisen hommista. 
Patrulli palasi parin tunnin kuluttua matkaltaan ja ilmoitti Säiniöllä 
nukuttavan kaikessa rauhassa, ei ollut pelkoa, että sieltä päin kukaan 
tulisi meikäläisten yölepoa häiritsemään. 

Yön aikana laadittiin uusi marssisuunnitelma. Sen mukaan päätettiin 
seuraavana päivänä tehdä läpimurto Kämärällä, ja käytäisiin tällä kertaa 
hyökkäykseen kaikilla voimilla. Hyvin luultavaa näet oli, että vihollis 
nen tämänpäiväisen kahakan jälkeen oli varuillaan ja kokosi kaikille 
asemille puolustusjoukkoja, minkä vain ennätti kiireessä kokoon haalia. 
Ne joukot oli kuitenkin hajoitettava, isku annettaisiin niin voimakas, 
että tie avautuisi. 

44 




Läpimurtoa avustamaan päätettiin lähettää kaksi räjähdyskomennus* 
kuntaa. Toisen, johtajinaan jääkärit Strömberg ja Salminen, oli mentävä 
radalle Kämärän pohjoispuolelle ia rikottava tie, niin ettei Viipurista 
päin voitaisi viholliselle apuvoimia lähettää. Toisen, johtajanaan jääkäri 
Hämäläinen, oli tehtävä sama työ Kämärän ja Äyräpään asemien välillä. 

Hämäläisen komennuskunnalla oli toinenkin tehtävä. Sen piti radan 
rikkomisen jälkeen Kämärän lähistöllä jatkaa matkaansa päämääränään 
Raivolan sillan tuhoaminen, kun Strömbergin Kaivolaan lähtöyritys oli 
epäonnistunut. Hämäläisen komennuskuntaan tuli noin 30 valittua 
miestä, joukossa m. m. nimismies Seitola ja ylioppilas P. Siven. Myö* 
hemmin vapaussodan aikana tämä joukko, tosin kokoonpanoltaan huo* 
mattavasti muuttuneena, sai »Hämäläisen lentäväin» nimellä suuren 
kuuluisuuden. Se tuotti monta unetonta yötä varsinkin Viipurin- 
Pietarin rataosaa vartioiville vihollisosastoille. 



45 



KÄMÄRÄN TAISTELU. 



Räjähdyskomennuskunnat lähtivät jo aamuyöllä liikkeelle. Varhain 
oli pääjoukkokin lähtövalmiina. Oli näet edessä pitkä taival — 
Korpelasta karttuu Huumolan kylän kautta Kämärälle matkaa runsaasti 
25 kilometriä. 

Ilma oli lauhkea, pitemmän aikaa taivalta tehdessä melkein hiostavan 
lauhkea. Suksi sujui sentään tiellä ja se helpotti suuresti matkan tekoa. 
Marssijärjestys oli: 3:as, l:nen, 2:nen ja 4:äs komppania. Viimeisen 
komppanian miehistä oli paras osa ilman suksia, ja näille oli marssi 
luonnollisesti raskainta. 

Valkoisia taistelukaapuja ei vielä ollut. Jotta joukko sentään saisi 
yhtenäisen ulkonäön, käärittiin valkoiset nenäliinat lakin ympäri. Se oli 
ensimäinen vaatimaton alku valkoiseen lumipukuun ja hyvin se parem* 
man puutteessa kelpasi tunnusmerkiksi taistelun tuoksinassa. Kylien 
kohdalla ihmiset uteliaina ja ihmetellen tarkastelivat tämän valkopäähi* 
neisen joukon taivallusta. 

Matkalla pidettiin useampia lepohetkiä, syötiin evääksi varattuja voi* 

leipiä ja taas taipaleelle painuttiin. Välistä pisti* 
vät pojat reippaaksi lauluksi, jotta taival huvem* 
min katkeaisi, mieltenjännitys hiukan laukeaisi. 
Eihän se jännitys pelkoa ollut, mutta oudolta 
kuitenkin kaikitenkin tuntui olo. Varmasti tiedetä 
tiin, että ilman yhteenottoa ei Kämärällä selviy* 
dyttäisi, ja ensimäiseen tulikasteeseen mennessään 
tuntee aina rohkeinkin mies mielialansa hiukan 
oudoksi. 

Mutta jopa on jouduttu lähelle matkan pää* 
määrää, kuljetaan varovaisesti, kärkijoukko edellä. 
Miehestä mieheen kulkee viesti: 3:as komppania 

46 




Georg Stubb (Viipuri). 



asettuu ketjuun kahden puolen tietä, 2:nen komp* 
pania menee ketjuun vasemmalle, Imen oikealle. 
Pyssyt valmiiksi panostettuina, varmuus päällä! 
Sukset on mukana pidettävä, hiihdettävä niin 
kauan kuin mahdollista! 

Itse eversti Aminoff, »ukko eversti», niinkuin 
pojat ovat häntä jo ensi päivästä alkaneet nimit* 
tää, ajaa reessä joukkonsa keskessä, lrsen ja 2:sen 
komppanian välissä. Muu kuormasto on kauem* 
pana häntäpäässä; siellä on myös lääkäri, sairaan* 
hoitajatar ja sanitäärit valmiina työhönsä. 

Ensimäiset vihollisen laukaukset kajahtivat 
kärjen ollessa noin 1 1 / 2 km. matkan päässä 
Kämärän asemalta. Vihollisen kaksoisvartio se antoi tämän ensimäisen 
hälytyksen, sen perästä nähtiin miesten kiireesti pakenevan Kämärän 
kylään päin ja pian alkoi sieltä yhtenäinen kiväärien rätinä. 

Kuulien vinkuessa heittäytyvät miehet vaistomaisesti pitkin tietä 
maahan, 3:as komppania jo järjestyy tien kahden puolen ketjuun. Sih* 
vonen juoksee tietä pitkin, hyppelee vieri vieressä maassa olevien miesten 
yli ja komentelee komppaniaansa painumaan metsään oikealle. Vähäsalo 
vie jo omia miehiään vasemmalle. Myötäinen mäenrinne helpottaa hänen 
liikettään, miehet laskevat sitä myöten alas suksillaan kuulien viheltäessä. 
Siihen sijaan on Sihvosen komppanialla edessään ankara työ sakeassa 
metsässä, joka on lisäksi hiukan vastamaata. 4:äs komppania jää aluksi 
taistelureserviksi tielle. Eversti Aminoff jakelee tiellä määräyksiään. 
Rauhallisesti hän tepastelee siinä, ei välitä hituis* 
takaan kuulien viuhumisesta ympärillään, ja siitäpä 
saavat miehetkin rohkaisua. Kas tuolla tavoin se 
ihailtu »ukko eversti» käyttäytyy tappelussa, 
mitäpäs tässä silloin muutkaan joutavan vuoksi 
hätääntymään ja hermostumaan! 

Tiukimman vastaanoton saivat 3:as ja 2:nen 
komppania. Kylässä oli 3:nen komppanian edessä 
vihollisketju, ja toinen ketju oli asemalta hiukka* 
sen pohjoiseen radan poikki kulkevan ylikäytävän 
luona radan viereen luotujen lumikinosten suo* 
jassa. Sieltä tuiskusi radalle pyrkiviä Vähäsalon 
miehiä vastaan kuulia aivan ryöppynään. 





47 



Venäjänsaa relaisia . 



Taistelu oli alkanut hiukan ennen klo 2 päivällä. Juuri kun Vähä* 
salon komppanian siipi läheni rataa, kuului Viipurista päin radalta ankara 
pamahdus. Lyhyt hetkinen sen jälkeen ajoi sieltä päin kovalla vauhdilla 
juna, jossa oli veturin perässä kaksi vaunua. Se oli avuksi kiiruhtava 
vihollisjuna, Strömberg ja Salminen olivat joutuneet radalle liian myö* 
hään. Ennättivät kyllä häthätää asettaa räjähdyspanoksensa, mutta se 
räjähtL vasta vihollisjunan yli pyyhkäistyä. Vähäsalo miehineen antaa 
ohi menevälle junalle ensimäisen lämpimän tervehdyksen ja nähdään sen 
pysähtyvän asemalle. 

Tällä välin on l:nen komppaniakin päässyt sakeasta metsästä aukean 
laitaan. Siinä on edessä avonainen pelto tai niitty ja sen takana rautatie. 
Asema ja kylä ovat vasemmalla, sieltä lennähtää vain silloin tällöin joku 
yksinäinen kuula tänne päin. Sihvonen valmistautuu aukean yli ryn* 
näkköön. Silloin ilmestyy hänen viereensä jääkäri Sainio, mukanaan 
muutama ryhmä oman komppaniansa miehiä. Reservi on komennettu 
myös mukaan ja Sainio jakoi suksimiehensä kahtia, lähetti Uljaan 



48 



Venäjänsaarelaisia : Uljaita Kirvun miehiä, n. s. »Hauhianmäen ryhmä». 



toisen osan kanssa vasemmalle ja tuli itse loppujen kera Sihvosen 
sivustalle. 

Sainio ja Sihvonen menevät syöksyttäin aukean yli. Lähempänä 
rataa on syvä kuoppa, joka suo hiukan suojaa, ja niinpä pienoinen 
joukko miehiäkin rohkenee seurata uljaita päälliköitään. Vihollinen on 
nähtävästi jo huomannut asemansa toivottomaksi, hetkinen sitten asemalle 
saapuneen junan huomataan valmistautuvan kiireesti pakomatkalle. Veturi 
puhisee jo lähtövalmiina, miehiä juoksee vaunuihin sen minkä ennättää. 
Sainio ja Sihvonen koettavat jouduttautua radalle estääkseen junan 
lähdön, mutta melkein heidän nenänsä edestä se pyyhkäisee matkaansa. 
Ennätettiin ampua siihen vain muutamia laukauksia. Nyt kohdistavat 
Sihvonen ja Sainio radan vieressä lojuen tulensa asemalle ja halko* 
pinojen suojassa siellä täällä piileskeleviin yksinäisiin miehiin, jotka eivät 
ennättäneet pakenevaan junaan. 

Mutta Vähäsalokin on jo tällä välin aseman pohjoispuolella päässyt 
radalle ja hajoittaa tarkalla tulellaan lumivallien suojassa piileskelevän 



4 



49 




Kalle Nissinen 
(Viipuri). 



vihollisketjun. Keskustasta kuuluu Branderin 
miesten eläköönhuutoja, ne hyökkäävät kylään 
ajaen edellään pakenevaa vihollista. Taistelu on 
päättynyt, hajalle lyödyt punaiset pakenevat suin* 
päin mikä millekin suunnalle. Vain muutamia 
saadaan vangituksi, mutta vihollisen haavoittuneet 
jäävät taistelukentälle. Voittajat kokoontuvat ase* 
malle, kaatuneet ja haavoittuneet tuodaan myös 
sinne, lääkäri aloittaa työnsä, sekä omat että vihol* 
lisen haavoittuneet saavat hoitoa ilman eroitusta. 

Kun joukot on järjestetty aseman edustalle* 
pitää eversti Aminoff niille lyhyen puheen, kiittää 
suoritetusta työstä, jossa kaikki olivat osoittaneet 
suurta sankaruutta. Tällainen joukko voi vielä paljon tehdä isänmaansa 
vapauden hyväksi, ja nyt oli sille tie avoinna lähimpään matkansa 
määrään Antreaan, jossa toiset toverit jo ikävöiden venäjänsaarelaisia 
odottivat. 

Ilman uhreja ei Kämärän voittoa saavutettu, Branderin ja Vähäsalon 
komppaniat saivat antaa raskaimman veron. Niistä kaatui aseman vai* 
loitukseen päättyneen taistelun ensi vaiheen aikana 4 miestä, savon* 
linnalaiset Jonas Karvinen ja Pekka Pärnänen, sekä Parikkalan miehet 
ylioppilas Aatto Kuikka ja Emil Repo. Taistelussa saamiinsa haavoihin 
kuolivat myöhemmin savonlinnalainen ylioppilaskokelas Einar Nissinen 
ja Kurkijoen opistolainen Ilmari Laurell. Näiden lisäksi kaatui taistelun 
ensi vaiheessa Sakkolan mies Simo Pitkänen. Lievemmin haavoittuneita 

oli 6—7 miestä. Taistelussa joutui vielä muuta* 
mia miehiä kadoksiin. Näistä punaiset seuraavana 
päivänä saivat kolme vangiksi, nimittäin Parikka* 
lan pojat Matti Paakkisen ja Aarno Jantusen sekä 
kirvulaisen Heikki Kuisman. Heidät kidutettiin 
petomaisella tavalla kuoliaaksi. Näin palkitsivat 
punaiset sen, että meikäläiset heidän haavoittu* 
neitaan Kämärällä hyvin kohtelivat ja päästivät 
vangit kuulustelun jälkeen vapaaksi. Alusta alkaen 
näyttivät punaiset, millaista heidän sodankäyntinsä 
tulee olemaan. 

Mikko Roiha ^ un joukot olivat jo järjestäytymässä lähtöön 

(Parikkala). asemalta, tuli Äyräpään asemalta ilmoitus, että 




50 



sieltä päin oli tulossa perättäin kaksi junaa, toinen 
täynnä suomalaisia punaisia, toinen ryssän mat* 
ruuseja ja olivat ne matkalla Viipuriin. Junille 
päätettiin järjestää lämmin tervehdys Kämärällä: 
Jääkäri Brander sai tehtäväkseen rikkoa radan 
noin 400 metriä asemalta etelään olevan pumppu* 
huoneen kohdalta ja Sihvosen komppania mää* 
rättiin menemään ketjuun radan varteen ottamaan 
sieltä tulellaan vastaan vihollisjunia. Muut joukot 
lähtivät taipaleelle, ensimäisenä matkan määränä 
Kämärän hovi, jossa odotettaisiin jälelle jääneitä. 
Yleisessä lähtö touhussa tempautui kuitenkin 'meni* 
joiden mukaan myös suurin osa Sihvosen komp* 
paniaa, vain yksi joukkue jäi jälelle ja tämän kiidätti Sihvonen kiireim* 
män kaupalla ketjuun radan varteen. Siinä se syviksi kaivetuista lumi* 
kuopista otti tulellaan vastaan ratarikkoutuman luo pysähtyneet vihollis* 
junat, jotka olivat hyvin valaistut ja sopivat siis erinomaisesti maali* 
tauluksi pimeän peitossa harvassa ketjussa makaaville miehille. Tuhoisaa 
jälkeä teki kiivas tuli, mutta kun Sihvonen pelkäsi panosten pian 
loppuvan, koetti hän komentaa miehiään syöksyyn vallatakseen junat 
rynnäköllä, ennenkuin vihollinen ehtisi tointua ensi säikähdyksestään. 

Rynnäköstä ei kuitenkaan tullut mitään, koko päivän marssineet ja 
jo yhden taistelun suorittaneet miehet olivat liian väsyneitä, eivät jaksa* 
neet enää kunnolla kohota syvistä lumikuopistaan. Tämän nähtyään 
Sihvonen käski miestensä jatkamaan harvaa tulta ja lähti itse asemalle 

••1 1**1 *1 ** * 11** 1* * •••• i ***1 11** 

nähdäkseen eiko siellä olisi enaa ketaan jalella. 
Sääli oli hänen mielestään jättää näin oivallista 
saalista käsistään. Jospa olisi ollut edes pienempi 
apujoukko, tai edes lisäpanoksia ja muutamia 
käsipommeja. Silloin olisi asia ollut selvä, vihollis* 
junat olisi saatu vallatuksi. 

Tieltä oli eversti Aminoff todellakin lähettänyt 
Sihvosen avuksi jääkäri Sainion, joka sai mukaansa 
•käännytetyksi muutaman ryhmän miehiään. Näi* 
den kanssa hän joutui taistelupaikalle sillä aikaa, 
kun Sihvonen oli asemalla. Juuri tällöin alettiin 
vihollisj unista pyytää neuvottelijoita, ja miten 
ollakaan, meni radalle kirvulainen Nestor Inkinen 





Väinö Suvanne 
(Kurkijoki). 



51 



ja hetkinen hänen jälkeensä metsäherra Rundberg, 
joka oli omasta komppaniastaan jäänyt seuraa* 
maan taistelun kulkua. Neuvottelijoilta riisuttiin 
aseet ja ennen vaunuihin viemistä sidottiin heiltä 
silmät, nähtävästi siitä syystä, etteivät huomaisi, 
miten tuhoisaa jälkeä meikäläisten tuli oli aikaan* 
saanut. 

Vaunussa saivat Inkinen ja Rundberg tietää, 
että etumaisen junan johtajina olivat itse Jukka 
Rahja ja toimittaja Latukka. Heitä uhkailtiin 
ankarasti ja alkoi jo näyttää siltä, ettei heitä las* 
kettaisikaan takaisin omiensa luo. Mutta silloin 
tuli vaunuun perässä olevasta junasta muuan 
ryssäläinen upseeri, joka kaiken lisäksi sattui vielä olemaan Rundbergin 
tuttava. Hänen vaatimuksestaan päästettiin neuvottelijat lähtemään, 
vieläpä sovittiin niin, että tunnin perästä jatketaan neuvotteluja. Rund* 
berg ja Inkinen lupasivat hankkia itselleen paremmat valtuudet esikun* 
naltaan, joka muka oli asemalla. 

Tätä tunnin väliaikaa käytettiin hyväkseen, ketjussa makaavat miehet 
vietiin pimeän suojassa Kämärän hoviin johtavalle tielle, josta jääkäri 
Sainio lähti niitä marssittamaan edelleen. Sihvonen, Rundberg ja Inki* 
nen palasivat vielä kerran asemalle, kokoilivat sieltä lähtökiireessä jääneet 
sukset, lainasivat lähellä asemaa olevalta kauppiaalta hevosen ja veivät 
suksikuorman mukanaan. Taistelun jälkivaiheen aikana kaatunut Sak* 
kolan poika Simo Pitkänen jätettiin kauppiaan aittaan, kun sitä ei voitu 
mukana kuljettaa. 

Juuri kun Sihvonen tovereineen oli päässyt tielle, aloittivat punaiset 
ja ryssät kiivaan ammunnan. Aselevon aika oli kulunut loppuun ja 
ehkäpä vihollinen ympärillään vallitsevasta hiljaisuudesta jo oli hoksan* 
nut, että sitä oli vedetty sievästi nenästä. Kiväärituleen yhtyi pian 
tykistökin, jonka vihollinen tällä välin oli saanut taistelukuntoon. Tämä 
tykkien jylinä säesti poistuvien matkaa Kämärän hoviin asti. 

Mutta sinne alkoi jo tulvata Heinjoelta ja Ristseppälästä hevosmiehiä 
tulijoita vastaan. Oli saatu viesti venäjänsaarelaisten liikehtimisestä jaf 
kilvan heille apua kiidätettiin. 

Päättynyt oli vaiherikas Viipurin matka, voitollisella taistelulla venä* 
jänsaarelaiset sen päättivät. Vihollisen tappiot taistelussa olivat hyvin 
suuret, vaikkakaan niistä ei tarkempia numeroita ole jälkeenpäin saatu. 

52 




Simo Pitkänen 
(Sakkola). 



Joka tapauksessa Kämärän taistelu tulee aina säilyttämään oman mai* 
neensa vapaussodan historiassa. Se oli vapaussodan ensimäinen huomat* 
tavampi taistelu, ja kun taistelussa punaisten lisäksi oli mukana runsaasti 
venäläisiäkin, oli vihollisen Kämärällä kärsimän tappion moraalinen 
vaikutus sekä Viipurissa että punaisessa Pietarissa varsin voimakas. 

Kun venäjänsaarelaiset olivat Heinjoella ja Ristseppälässä hiukan 
levähtäneet, jatkettiin matkaa Antrean kirkolle. Siellä muodostumassa 
olevalla Karjalan rintamalla odottivat venäjänsaarelaisia uudet tehtävät. 
Sielläkin oli tällä välin ripeästi toimittu, Sortavalan ja Joensuun jälkeen 
oli myös Antrean asemalla ja Vuoksenniskalla ryssät riisuttu aseista sekä 
otettu aimo sotasaalis, m. m. 12 konekivääriä, 6 tykkiä ja suuret määrät 
ammuksia. Vapaustaistelu oli alkanut, venäjänsaarelaisten antama esi* 
merkki oli saanut koko Karjalan nousemaan ikivihollisiamme ryssiä ja 
näihin liittyneitä kotimaisia kapinoitsijoita vastaan. 



53 



HIUKAN VENÄJÄNSAA R E LAIST EN 
MYÖHEMPIÄ VAIHEITA JA NIMILUETTELO. 



ntrean rintamalla tuli venäjänsaarelaisista Karjalan armeijakunnan 



-*^4:sen pataljoonan kantajoukko. Tämän pataljoonan toiminta*alueena 
oli aluksi Pullilan— Näätälän— Kääntymän rintamasivusta. Myöhemmin, 
kun sotatoimet levisivät pitkin Vuoksen vartta Laatokkaan asti, siirtyi 
l:nen pataljoona Kuusaan rintamaosalle avustaen sen ohessa pitkin talvea 
tehokkaasti sotatoimia myöskin Valkjärven— Raudun rintamaosalla. 

Mutta eivät läheskään kaikki venäjänsaarelaiset saaneet jäädä l:seen 
pataljoonaan. Kavantsaaren ja Ahvolan ensimäisten taistelujen kriitilli* 
sinä päivinä lähetettiin Antrean kirkolta useampaan kertaan apuvoimia 
Hannilaan, Kavantsaarelle ja Ahvolaan. Nämä joukkolähetykset jäivät 
tavallisesti sille tielleen ja niin tuli sievoinen määrä venäjänsaarelaisia 
vähitellen liitetyksi Ahvolan rintamaosalla taisteleviin joukkoihin. Vielä 
kauemmaskin venäjänsaarelaisia joutui: Joutsenon rintamaosalle, yksi* 
tyisiä miehiä Savoon ja Pohjanmaalle asti. Sankarillisesti he kaikkialla 
paikkansa täyttivät, Hauhianmäellä, Pullilan ja Noskuan taisteluissa, 
Raudussa miesten monien sortumasijoilla, kukkulan 56 valtauksessa 
Hannilassa, joka paikassa he taistelivat eturintamassa ja raskaan veron 
isänmaan vapaus heidän riveistään vaati, monta kaatunutta, haavoittua 
neista puhumattakaan. 

Voisimme mainita monta nimeä, jotka ovat saavuttaneet unohtumat* 
toman maineen, joita jokainen mukana ollut vieläkin ihaillen muistelee. 
Mainitsemme vain Hauhianmäen konekivääripäällikön Georg 'Stubbin, 
mainitsemme vain kukkulan 56 valtauksessa sankarikuoleman saavutta* 
neen Jaska Kiljusen, joka ennen kaatumistaan oli jo ennättänyt haavoit* 
tua 6 kertaa. Vieläkö mainitsisimme joensuulaisen Arvi Hallbergin, 
Sakkolan uljaan pojan Eemeli Paason, viipurilaisen Eero Turusen, kirvu* 
laisten mainehikkaan Hauhianmäen joukkueen. Voisimme jatkaa luet* 
teloa aika pitkälle, mutta silloin joutuisimme yksin tein selostamaan 
kaikkia Karjalan rintaman kuumimpia taisteluja. 




54 



Se ei ole tällaisessa suppeassa julkaisussa mahdollista. Siihen sijaan 
liitämme julkaisumme loppuun venäjänsaarelaisten nimiluettelon, mikäli 
sellaisen laatiminen osittain puutteellisena säilyneen ainehiston perustalla 
on ollut mahdollista. Venäjänsaarelaiset lähtivät niin päistikkaa sota*» 
tielle, ettei lähtökiireessä miehistöluettelojen tekeminen kenenkään mieleen 
juolahtanut. Jälkeenpäin ovat muutamat suojeluskunnat sellaisia koet* 
taneet laatia, mutta toisaalla se on ollut suorastaan mahdotonta, kun 
lähtijöiden joukkoon tempautui monta sellaistakin, jotka eivät vakinai* 
sesti asuneet kyseessäolevalla paikkakunnalla. Niin esim. Sortavalan 
joukon mukana oli useita seminaarilaisia ja muitakin, jotka sittemmin 
ovat hajaantuneet mikä minnekin ympäri Suomen. Myöhemmin Venä* 
jänsaaressa majaillessa laadittiin kyllä jonkunlainen miehistöluettelo, 
mutta tämä on joutunut hukkaan. Sitäpaitsi se luettelo ei ollutkaan 
enää läheskään täydellinen: Viipurissa oli kymmenittäin retkeläisiä jou* 
tunut vangiksi tai muuten eksynyt matkasta, kun useita kaupungille 
lähetettyjä patrullejakin unohtui lähtökiireessä sinne. 

Tähän liitettyä luetteloa laadittaessa on noudatettu sitä periaatetta, 
että kaikki matkalle lähteneet on otettu mukaan ja merkitty sen paikka* 
kunnan luetteloon, josta matkalle lähtivät. Nykyisiä osoitteita ei ole 
siis otettu huomioon, paitsi niissä tapauksissa, jolloin on ollut mahdo* 
tonta ratkaista, mistä kyseessä oleva henkilö on matkaan liittynyt. 
Muutamilta paikkakunnilta ovatkin nimiluettelot aivan täydelliset, niin 
esim. Joensuusta, Savonlinnasta, Sakkolasta ja Kaukolasta. Jokseenkin 
täydellisinä voinee pitää myös Parikkalan miesten ja kirvulaisten luetteloita. 

Kaikki henkilötiedot puuttuvat yleensä jokaisesta luettelosta. Muu* 
tamissa tapauksissa niiden hankkiminen ei olisi kyllä tuottanut erikoisia 
vaikeuksia, mutta yhdenmukaisuuden vuoksi on tyydytty merkitsemään 
vain kaikkein tärkeimmät maininnat, kuten kaatuminen ja sotilaalliset 
arvoylennykset vapaustaistelun kestäessä tai jälkeen. Toisiin ei ole 
näitäkään tietoja voitu merkitä, kun käytettävissä olevat asianomaisten 
suojeluskuntain toimintakertomukset ovat niissä kohdin kovin vajanaisia 
ja olisivat voineet aiheuttaa harhaanjohtavia tiedonantoja. 

Vaikka siis luettelo onkin monissa suhteissa epätäydellinen, antaa se 
kuitenkin suunnilleen oikean kuvan eri paikkakuntien osanotosta ensi* 
mäisten Karjalan ja Savon miesten sotatielle lähtöön. Tässäkin kohden 
ovat järjestään kaikki näihin saakka ilmestyneet sotahistoriat julkaisseet 
harhaanjohtavia numeroita. 



55 



VENÄJÄN SAARELAISTEN LUETTELO. 



HHTOLÄ: 



1. Räkköläinen, Pekka. Harjoitusleirin 

johtaja, suojeluskuntaupseeri. 

2. Autio, Vladimir. Rautat. virkailija. 

3. Granström, Uno. Liikem. 

4. Hänninen, Juho. 

5. Kemppinen, Antti: 

6. Kojo, Einar. 



7. Ovaska, Matti. 

8. Sikiö, Matti. 

9. Siren, Toivo. Liikemies. Kaatui Kään* 

tymällä 5. 3. 18. 

10. Sainio, Sulo. 

11. Toro, Jaakko. 

12. Viinanen, Herman. 



JOENSUU: 



1. 


Salminen, Aarne. Jääkärikapt 


eeni. 


13. 


Kervinen, Emil. 


2. 


Sihvonen, Urho. 




14. 


Kosunen, Anders. 


3. 


Siven, Paavo. Majuri. 




15. 


Kosunen, David. 


4. 


Airanne, Arvo. 




16. 


Kupiainen, Olli. 


5. 


Grönberg, Oskar. 




17. 


Keijonen, Toivo. 


6. 


Hallberg, Arvi, Varavänrikki. 


Kaatui 


18. 


Kerkkänen, Vilho. 




Kuusassa 3. 4. 18. 




19. 


Mustonen, Emil. 


7. 


Helin, Paavo. Luutnantti. 




20. 


Lund, J. B. 


8. 


Hirn, Rudolf. 




21. 


Parviainen, Pekka. 


9. 


Hämäläinen, Erkki. Kaatui 


Seitso* 


22. 


Pitko, Erkki. 




lassa 30. 3. 18. 




23. 


Pitko, Jussi. 


10. 


Hämäläinen, Lauri. Vankina 


Viipu* 


24. 


Pitko, Toivo. 




rissa. 




25. 


Sairanen, Toivo. 


11. 


Huttunen, Juho. 




26. 


Tahvanainen, Yrjö. 


12. 


Jungström, Emil. 




27. 


Turunen, Lauri T. 



KAUKOLA: 



1. Kiiski, Juho. 

2. Rantalainen, Matti. 

3. Rantalainen, Simo. 

4. Rouhiainen, Simo. 

5. Räihä, Edvard. Kaatui Antrean rinta? 

maila 11. 2. 18. 

6. Pirhonen, Antti. 



7. Puputti, Viljo. Kaatui Antrean rinta* 

maila 19. 3. 18. 

8. Montonen, Simo. 

9. Kiiski, Matti. 

10. Haikonen, Heikki. 

11. Ruuska, Ilmari. 

12. Rouhiainen, Mikko. 



56 



13. Siira, Väinö. 

14. Inkinen, Matti. 

15. Ruuska, Tuomas. 

16. Repo, Eino. Kaatui Antrean rinta* 

maila 13. 2. 18. 

17. Korte, Heikki. 

18. Inkinen, M. Juhonp. Kaatui Antrean 

rintamalla 11. 2. 18. 

19. Heikkonen, Ville. 

20. Asikainen, Juho. 

21. Ullgren, Antti. Kuollut vapaussodan 

jälkeen. 

22. Meronen, Voitto. 

23. Haikonen, Pekka. 

24. Savolainen, Simo. 

25. Korte, Matti. 

26. Korte, Yrjö. 

27. Paavilainen, Toivo. 

28. Paavilainen, Pärtty. 

29. Korte, Toivo. 

30. Kuisma, Simo. Kuollut vapaussodan 

jälkeen. 

31. Paavilainen, T. Antinp. 

32. Kuisma, Toivo. 



33. Paavilainen, Matti. 

34. Pessi, Eino. 

35. Kuha, Toivo. 

36. Raami, Emil. 

37. Rantala, Erik. 

38. Pirhonen, Juho. Kaatui Kämärällä 

27. 1. 18. 

39. Paukkunen, Heikki. 

40. Puputti, Emil. 

41. Lukkarila, Johan. 

42. Teräväinen, Eino. 

43. Arponen, Ville. 

44. Poskiparta, Matti. 

45. Korte, Juho. 

46. Paavilainen, Toivo Simo. 

47. Pessi, Juho. 

48. Puputti, Antti. 

49. Hiiri, Ville. 

50. Jyrkiäinen, Väinö. Kuollut vapaus* 

sodan jälkeen. 

51. Kuuppo, Matti. 

52. Suutari, Antti. 

53. Iivonen, Heikki. 

54. Pessi, Antti. 



KIRVU: 



1. Chatelain, Henry, Kirvu. 

2 Akkanen, O. » 

3. Anttonen, Juho, Lahdenmaa. Kaatu* 

nut Raudussa 3. 4. 18. 

4. Apunen, Matti, Virola. 

5. Erkkilä, Malakias, Tietä välä. 

6. Hatakka, Yrjö, Ylikuunu. 

7. Hatakka, A. 

8. Hauhia, Lauri. 

9. Hauhia, Tuomas, Kirvu. 

10. Herttuainen, Janne » 

11. Hyväkkö, Juho, Lahdenmaa. 

12. Hämäläinen, Edv. Vehkapää. 

13. Hämäläinen, Johannes, Tietävälä. 

14. Hämäläinen, Martti 

15. Huusman, Johannes 

16. Huusman, Vilho 

17. Inkinen, Armas, Ylikuunu. 



18. Inkinen, Johannes, Ylikuunu. 

19. Inkinen, Juho Kaatunut. 

20. Inkinen, Heikki, Kirvu. Murhattu 

Viip. lääninvankilassa. 

21. Inkinen, Nestori, Kirvu. 

22. Inkinen, Toivo, » 

23. Jaakonsaari, Antti, Apula. Kaatunut. 

24. Jaakonsaari, Juho, Ylikuunu. 

25. Jantunen, Adam, Hauhiala. Kaatunut. 

26. Jantunen, Antti, Karvassalmi. 

27. Juvonen, Juho, Inkilä. 

28. Kaija, Antti, Vehkapää. 

29. Kaija, Lauri, Virola. 

30. Kaija, Vilho. 

31. Karjalainen, Pärtty. 

32. Kiuru, Nestori, Tietävälä. 

33. Koljonen, Tuomas, Virola. 

34. Kuisma, Antti, Hauhiala. 



57 



7C 
JJ. 


Kuisma, I. 


cc 
5ö. 


Ovaska, Yrjo, Kirvu. 


JO. 


Kuisma, Heikki, Hauhiala. Murhattu 


CO 

jy. 


r> i i ^ „ ^„ ii •1,1 • u 1_:_T_ 

rekkonen, rleikki, rlauniala. 




I/V„ •••"TTV" 

Kamaralla. 


60. 


rentti, Antti, lietavala. 


J/. 


Kuisma, Matti, Karvassalmi. 


Dl. 


Pentti, Toivo, Tietävälä. 


*ZQ 
JO. 


Kymäläinen, Pietari, Tietävälä. 


6Z. 


rirnonen, Matti » 


J:7. 


Kymäläinen, Yrjö, 


63. 


rotinkara, r. 


Af\ 
4U. 


Käkönen, Kalle, Kirvu. 


f A 

64. 


rotinkara, oimo. 


Tl. 


Lankinen, Juho, lietavala. 


65. 


Puusniekka, Paavo, Torajärvi. 


4Z. 


Lankinen, Matti » 


66. 


Raij e, Jaakko. Maanmit. insin. Kirvu. 


4j. 


Lankinen, Mikko. 




J outui Ahvolassa punaisten vangiksi. 


44. 


Lankinen, Toivo, iTietävälä. 


6/. 


Kampa, Mikko. 


45. 


Mansikka, lahvo, Ylikuunu. 


6o. 


Rantalainen, Antti, Ylikuunu. 


4o. 


Meronen, 1 uomas » 


/CO 

6y. 


Ravantti, Reino 


47. 


Minkkinen, Aarne, Inkilä. 


70. 


balonen, Vaino, Kirvu. 


4o. 


Montonen, Juho, Hauhiala. 


"7 T 

71. 


Sutinen, Jaakko Nestori, Tietävälä. 


49. 


Naatti, Simo, Ylikuunu. 


/Z. 


loivonen, Havara. 


50. 


Niukkanen, Paavo, Apula. 


/3. 


Veijalainen, Matti, Tietävälä. 


51. 


Ullikka, A. 


74. 


Velin, rrans Aleksander, Kirvu. Kaa? 


CO 

5Z. 


Ullikka, rleikki, Vorneala. 




tunut Ahvolassa 11. Z. lo. 


53. 


/"Xli*! 1 ~\H li' TI 1*1 

Olhkka, Matti, Hauhiala. 


75. 


Velling, Tahvo, Ylikuunu. 


54. 


Ovaska, Juho, Tietävälä. 


76. 


Verta, Pietari, Tietävälä. Kaatunut. 


55. 


Ovaska, M. vanhempi. 


77. 


Virolainen, Toivo, Virola. 


56. 


Ovaska, M. nuorempi. 


78. 


Virolainen, Väinö, Kirvu. Kaatunut 


57. 


Ovaska, Simo, Kirvu. 




Raudussa 5. 4. 18. 



KURKIJOEN MAAMIESOPISIO: 



1. Fagerström, Viktor. Nykyinen opiston 

johtaja. 

2. Alanen, Viljo Nikolai, Tyrvää. 

3. Ahlgren, Toivo, Viipuri. Vänrikki. 

4. Appelberg, Kaarlo R. Hämeenlinna. 

Haavoittui Kamaralla. 

5. Enberg, Erik Anselm, Helsinki. Luut? 

nantti. 

6. Ertman, Erik, Uusikaupunki. 

7. Forsten, Bror, Hattula. 

8. Gummerus, Torsten Ilmari, Ruoko? 

lahti. 

9. Dillström, Aristides, Kurkijoki. 

10. Heinonen, Onni, Rautalampi. 

11. Heinonen, Kaarlo Nikolai. 

12. Heinänen, Erkki, Teisko. 

13. Helle, Jalmari, Suomusjärvi. 



14. Hermunen, Nestor, Kurkijoki. 

15. Holmberg, Fjalar, Lahti. 

16. Holopainen, Eero, Viipuri. 

17. Kolehmainen, Aarne, Karttula. 

18. Knuutila, Eino Johannes, Karku. 

19. Kurenniemi, Niilo, Taipalsaari. 

20. Lahtinen, Martti Johannes, Pori. 

21. Lappalainen, Eino Henrik, Liperi. 

22. Laurell, Ilmari, Lammi. Haavoittui 

Kämärällä, kuoli myöh. sairaalassa. 

23. Lensu, Oiva, Luumäki. 

24. Leppänen, Martti, Sysmä. 

25. Lind, Aksel, Kuopio. 

26. Lindstedt, Armas, Jokioinen. 

27. Mäkinen, Niilo. Haavoittui Kämä? 

rällä. 

28. Pelkonen, Toivo Erik, Räisälä. 



58 



29. Pennanen, Oskar, Kesälahti. 

30. Pomoell, Börge, Pernaja. 

31. Rinta, Lauri Jaakko, Ylistaro. 

32. Sainio, Eino Aleksander, Sahalahti. 

33. Sihvola, Väinö Villiam. 

34. Sipilä, Lauri, Orimattila. 

35. Steffanson, Ivar Henrik, Kaarina. 

36. Stenius, Heimer, Helsinki. 

37. Tammisto, Paavo, Valkeala. Kaatui 

Pullilassa. 

38. Trompari, Viljo Johannes. 

39. Vikman, Bertil, Kurkijoki. 



40. Vaissi, Osmo Lennart, Kuru. Kaatui 

Tampereella. 

41. Yli?Pohja, Kaarle, Ruovesi. 

42. Ahman, Frans, Kuopio. 

43. Öhrling, Ivar. 

Muita kurkijokelai ia: 

1 . Suvanne, Väinö. Rintamakomendantti . 

Kaatui Naulasaaressa 29. 4. 18. 

2. Karrakoski, Frans. 

3. Kiiski, Pekka. 

4. Lind, Yrjö, Kurkijoki. 



KÄKISALMEN MAALAISKUNTA: 



1. Vihonen, Lauri. Varavänrikki. Kaatui 

Kauksamolla 15. 4. 18. 

2. Pärssinen, Yrjö, Norsjoki. 

3. Kähöfren, Pekka, Näpinlahti. 

4. Kähönen, Yrjö 

5. Velling, Toivo. 

6. Puukka, Juho, Hirvisaari. 

7. Tiira, Juho » 

8. Vuohelainen, Matti Juhonp. Vuohen? 

salo. 

9. Javanainen, Pekka, Vuohensalo. 

10. Vuohelainen, Matti Heikinp. Vuo? 

hensalo. 

11. Vuohelainen, Tuomas Matinp. Vuo? 

hensalo. 

12. Vuohelainen, Jaakko, Vuohensalo. 

13. Kuronen, Matti 



14. Virolainen, Heikki, Vuohensalo. 

15. Orpana, Pekka, Pörtsykkä. 

16. Kandelin, Eino » 

17. Tiira, Aleks. » 

18. Leppänen, Heikki, Puusti. 

19. Leppänen, Pekka » 

20. Pelkonen, Heikki 

21. Kaikkonen, Pekka » 

22. Luukkonen, Tuomas, Marjalanniemi. 

23. Haikonen, Heikki » 

24. Haikonen, Heikki Heikinp. 

25. Komonen, Sulo, Tenkalahti. 

26. Komonen, Pekka » 

27. Kuutti, Antti A. Suotniemi. 

28. Sandström, Einar. Eläinlääkäri. Käki? 

salmen kaupunki. 



PARIKKALA : 



1. Ahokas, Matti, Syväoro. 

2. Anttonen, Johannes, Tiviä. 

3. Anttonen, Juho 

4. Anttonen, Toivo 

5. Anttonen, Mikko 

6. Anttonen, Mikko, Syväoro. 

Pullilassa 19. 2. 18. 

7 Anttonen, T. M. 



Kaatui 



8. Asikainen, Heikki, Simpele. 

9. Hallonblad, Valdemar, P:kala. 

10. Hasselqvist, Toivo » 

11. Hämäläinen, Aleks. Särkisalmi. 

12. Hämäläinen, J. Simpele. 

13. Fagerlund, Yrjö, P:kala. Komppanian 

päällikkö, suojeluskuntaupseeri. 



59 



14. Jantunen, Aarne, P:kala. Murhattiin 

Kämärällä. 

15. Joronen, Juho, Särkisalmi. 

16. Jääskeläinen, Matti, Syväoro. 

17. Kaljunen, M. J. Simpele. 

18. Kaukoranta, Niku, P:kala. Kaatui 

Raudussa 5. 4. 18. 

19. Kettunen, Johannes, Särkisalmi. Kaa* 

tunut. 

20. Kokkonen, Adolf. 

21. Kokkonen, Matti, Simpele. 

22. Kosonen, Pekka, Särkisalmi. Kaatunut. 

23. Kosonen, Vaino, Syväoro. 

24. Kuikka, Adolf, Särkisalmi. Kaatui 

Kämärällä 27. 1. 18. 

25. Lempiäinen, Juho, Simpele. 

26. Lindberg, Ilmari, P:kala. Suojelus* 

kuntaupseeri. 

27. Löppönen, Matti, Särkisalmi. 

28. Matikainen, Heikki 

29. Nenonen, Eevertti, Simpele. 

30. Nenonen, Juho, P:kala. 

31. Neuvonen, Olavi, Särkisalmi. 

32. Olkkonen, Matti, Simpele. 

33. Paajanen, Kalle, Kaalamo. 

34. Paakkinen, Matti, Särkisalmi. Murh. 

Kämärällä. 

35. Peippo, Antti, Simpele. 

36. Peippo, Heikki » 

37. Peippo, Yrjö Luutnantti. 

38. Pitkänen, Juho, Syväoro. Kaatui Säi? 

niöllä 26. 1. 18. 

39. Pääkkönen, Olli, Särkisalmi. 

40. Pääkkönen, Paavo » 



41. Reinikainen, Oskari, Simpele. 

42. Repo, Emil, Simpele. Kaatui Kämä* 

rällä 27. 1. 18. 

43. Repo, Juho, Simpele. 

44. Roiha, Juho, P.-kala. 

45. Roiha, Mikko » Suojeluskunta* 

upseeri. Hukkui Salmissa 9. 10. 22. 

46. Riikonen, Hannes, Simpele. 

47. Räsänen, Heikki, Parikkala. 

48. Saukkonen, Pekka » 

49. Saikkonen, Heikki, Särkisalmi. 

50. Siitonen, Adolf, Syväoro. 

51. Sikiö, Heikki Matinp. Syväoro. 

52. Sikiö, Heikki Simonp. » 

53. Silvennoinen, Pekka, Särkisalmi. 

54. Sinkkonen, Ilmari, Syväoro. 

55. Sinkkonen, Iivari » 

56. Soikkeli, Antti, Särkisalmi. 

57. Soikkeli, Olli, Kaukola. 

58. Sonni, Eero, Särkisalmi. 

59. Sonni, Olli, Syväoro. 

60. Sonni, Toivo, Särkisalmi. 

61. Tiainen, Adolf 

62. Tiainen, Lauri 

63. Tiainen, Petter, Aug. Särkisalmi. 

64. Tiainen, Juho, P:kala. 

65. Tiitta, Heikki, Simpele. 

66. Terävä, Oskari » 

67. Tuunanen, Pekka, P:kala. 

68. Valkeapää, Toivo, Särkisalmi. 

69. Vento, Antti, Simpele. 

70. Vilska, Juho » 

71. Vilska, Petter Juhana, Särkisalmi. 

72. Keskimäki. Vuokraaja, Prkala. 



PYHÄJÄRVI: 



1. Pärssinen, Antti Juhonp. Varavänr. 

Kaatui Aunuksessa 1919. 

2. Falin, Matti. Kersantti. 

3. Inkinen, Paavo. 

4. Kähkönen, Villiam. 

5. Kerminen, Aapro. Vankina Viipurissa, 

haav. lääninvankilassa. 

6. Lappalainen, Albert. Vankina Viipu* 

rissa, haav. Patterinmäellä. 



7. Lappalainen, Janne Heikinp. 

8. Leinonen, Pekka. 

9. Nokelainen, Juho Juhonp. 

10. Nolo, Antti. Vankina Viipurissa. 

11. Pelkonen, Paavo. Vankina Viipurissa. 

Patterinmäellä. 

12. Pusa, Juho Heikinp. Noitermaa. 

13. Pärssinen, Yrjö. 



60 



14. Rautiainen, Juho. Vankina Viipurissa. 

Patterinmäellä. 

15. Silvennoinen, Pekka. Kuollut, 

16. Sirkiä, Matti. 

17. Sipponen, Matti, Noitermaa. 

18. Toiviainen, Villiam. Suojeluskunta s 

upseeri. 

19. Vanhanen, Pekka, Yläjärvi. 

20. Vanhatalo, Vihtori. Vankina Viipur. 

21. Vuotilainen, Aleksander. Vankina Vii? 

purissa. 



22. Äikiö, Aapram, lvaska. Vankina Vii? 

purissa. 

23. Inkinen, Antti Antinp. 

24. ljas, Juho Juhonp. Kaatui Raudussa 

5. 4. 18. 

25. Jankko, Esko. Farmaseutti. Haav. 

26. Kaasalainen, Antti. Kaatui Pullilassa 

22. 2. 18. 

27. Nokelainen, Heikki. 

28. Salmi, J. 



SAKKOLA : 



1. Seitola, Urho. Kapteeni. 

2. Aarnio, Valter. 

3. Elenius, Lauri. 

4. Hynnä, Vaino Jaakonp. Vankina Vii* 

purissa. 

5. Huuska, Ville Juhonp. Vankina Vii* 

purissa. 

6 V Hiiri, Väinö Pekanp. 

7. Hynnä, Juho Simonp. 

8. Hännikäinen, Albert Alenp. 

9. Jääskeläinen, Oskari Aapronp. 

10. Karonen, Adolf. 

11. Karonen, Emil Mikonp. 

12. Koppanen, Matti Tuomaanp. 

13. Kekki, Juho Alenp. 

14. Kekki, Ville Juhonp. Vankina Viipu? 

rissa, haavoit. 

15. Kekki, Ville Matinp. 

16. Käppi, ]uho Antinp. 

17. Kallonen, Juho Joonaanp. 

18. Kiuru, Salamon Pekanp. 

19. Klink, Ilmari. Murhattu Viipurin lää? 

ninvankilassa. 

20. Koiranen, Salamon Tuomaanp. 

21. Koiranen, Arvid Juhonp. 

22. Kuisma, Salamon Eskonp. 

23. Kuisma, Tobias Juhonp. 

24 Koponen, Salamon Juhonp. 

25. Käppi, Yrjö Mikonp. 

26. Käppi, Matti Mikonp. 

27. Karvonen, Juho Matinp, 

28. Kiiski, Niilo Matinp. 



29. Kiiski, Mikko. 

30. Kekki, Väinö. 

31. Luostarinen, Juho Samulinp. 

32. Laamanen, Armas Mikonp. 

33. Loponen, Mikko Martinp. 

34. Leinonen, Emil Yrjönp. Vankina Vii* 

purissa. 

35. Leinonen, Toivo Yrjönp. 

36. Luukko, Juho Tuomaanp. 

37. Makkara, Juho Juhonp. 

38. Naskali, Ville Tuomaanp. Vankina 

Viipurissa. 

39. Naskali, Emil Mikonp. 

40. Naskali, Tuomas Matinp. 

41. Naskali, Heikki Juhonp. 

42. Naskali, Juho Matinp. (Lapinlahti). 

43. Naskali, Matti Vilponp. » 

44. Naskali, Juho Matinp. (Arkuntanhua). 

45. Naskali, Maunu Tahvonp. Vankina 

Viipurissa. 

46. Naskali, Väinö Gaabrenp. 

47. Naskali, Matti Vilponp. (Pannusaari). 

48. Naskali, Tuomas Yrjönp. 

49. Pajari, Juho Tuomaanp. Vankina Vii* 

purissa. 

50. Pitkänen, Yrjö Matinp. 

51. Pitkänen, Simo. Kaatui Kämärällä 

27. 1. 18, 

52. Pitkänen, Antti Juhonp. 

53. Pitkänen, Juho Antinp. 

54. Paaso, Eemeli Juhonp. Varavänrikki. 

Kaatui Ahvolaslsa 7. 3. 18, 



61 



55. Paaso, Aleks. Antinp. Murhattu Viis 

purin lääninvankilassa. 

56. Pitkänen, Manu Juhonp. 

57. Pitkänen, Juho Pekanp. 

58. Partanen, Aleks. Vankina Viipurissa. 

59. Pettinen, Niilo. 

60. Paussu, Juho. 

61. Pitkänen, Maunu Juhonp. Vankina 

Viipurissa. 

62. Repo, Matti. 

63. Ruuna, Väinö Alenp. Vankina Viip. 

64. Ruuna, Albert Antinp. » 

65. Rämö, Edvard 

66. Rahkonen, Matti. 

67. Silvasti, Yrjö Juhonp. 

68. Sipiläinen, Matti Salamoninp. 

69. Sipiläinen, Yrjö Pekanp. Vankina. 

Murh. Perkjärvellä. 



70. Salakka, Toivo. 

71. Suvanne, Hannes Salamoninp. 

72. Söder, Villiam Salamoninp. Murhattu 

Viipurin lääninvankilassa. 

73. Santala, Kalle. Vankina Viipurissa. 

74. Sikanen, Aleks. Paavonp. Vankina 

Viipurissa. 

75. Savolainen, Simo. 

76. Toiviainen, Arvid. 

77. Turkkinen, Matti Pekanp. 

78. Taivainen, Eino. 

79. Tatti, Väinö Martinp. 

80. Tuokko, Juho Simonp. 

81. Valtonen, Matti Juhonp. 

82. Vuotilainen, Hjalmar Aaponp. 

83. Virolainen, Väinö Matinp. 



SAVONLINNA: 



1. Brander, Viljo. Jääkärikapteeni. 

2. Sainio, J. E. Jääkäriluutnantti. 

3. Bagge, Erkki. Ylioppilas. 

4. Forss, Karl. Vääpeli. 

5. Gyllenberg, Jarl. 

6. Hantvargh, A. Kapteeni. 

7. Helle, Emil J. Luutnantti Viron armei* 

jassa. 

8. Karvinen, Jonas. Kaatui Kämärällä 

27. 1. 18. 

9. Kotilainen, Torsti. Luutnantti. 

10. Koistinen, Thure. 

11. Koikkalainen, Paul. 

12. Kiljunen, Jaska. Komppanianpääl* 

likkö. Kaatui Hannilassa 13. 4. 18. 

13. Karhula, Eino. 

14. Laakso, Lennart. 

15. Luukkainen, Kalle. 

16. Muukkonen, Arvi. Yliop., luutnantti. 

17. Nissinen, Einar. Koulul. Kaatui Kä* 

märällä 27. 1. 18. 

18. Palonen, Leo. 

19. Pokki, Lauri. Luutnantti. 



20. Pärnänen, Pekka. Kaatui Kämärällä 

27. 1. 18. 

21. Repo, Eino. 

22. Turtiainen, Taavi. Kuollut 

23. Turtiainen, Taito. Ylioppilas. Kaatui 

Ahvolassa. 

24. Turtiainen, Väinö. Koululainen. Kaa* 

tui Pullilassa. 

25. Turunen, Tauno. 

26. Vihervuori, Jalmari. 

27. Viljakainen, A. J. 

28. Österberg, Kristian. 

Savonlinnan ympäristö: 

1. Uljas, Arvid, Pieksämäki. Komp. pääls 

likkö. Kaatui Kaislahdella 27. 4. 18. 

2. Vartiainen, J. V, Mikkeli. Vänrikki. 

3. Alasoini, Atte, Sulkava. 

4. Kankkunen, K. » 

5. Kykkänen, Otto 

6. Hämäläinen, Lauri » 



62 



7. 


Ruottinen, Kaarlo, Sulkava. 


13. 


Hyttinen, Esaias, Varkaus. 


8. 


Turunen, Iivari 


14. 


Käyhkö, Jalmari 


Q 


vrigiiij o. ^ 


] 5 

1 J • 


K n^nnpfi Fmi 1 TCiilpnrininpn 

rVvJovsllv~llf -L, 11 111) JX UltllllUllltll. 


10. 


Putkonen, H., Kerimäki. 


16. 


Laamanen, Martti 


11. 


Silvennoinen, H. 


17. 


Laamanen, P. 


12. 


Herttainen, Otto 


18. 


Muhonen, Matti 




SORTAVALA 




1. 


Aarnio, Paul, koululainen. 


20. 


Pitkänen, E. 


2. 


Alopaeus, Thor Fr. Lennätinrevisoori. 


21. 


Pulli, A. 




Kaatui Kuusassa. 


22. 


Puska, A. 


3. 


Ahvo, V. 


23. 


Raunio, Lauri. Koululainen. 


4. 


Gajevsky, H. 


24. 


Rautiainen, Toivo. Vänrikki. 


5. 


Hallikainen, Armas. Seminaarilainen. 


25. 


Rundberg, G. Metsänhoitaja. 


6. 


Jokinen, Uljas. Koululainen. 


26. 


Rancken, Br. Sahanhoitaja. Varavänr. 


7. 


Karvinen, Yrjö Tauno. 


27. 


Saikkonen, V. Koululainen. 


8. 


JXUoUllCll) V/« 




Salo, G. 


9. 


Lehtomaa, Heikki. Kansak. opettaja. 


29. 


Sihvo, Maunu. 


10. 


Leino, A. 


30. 


Sorsa, Eino. 


11. 


Lindqvist, Paul Volter. Kirjakauppias. 


31. 


Sjöman, Valdemar. Kauppamatkustaja. 


12. 


Luoma, O. 


32. 


Ström, Fritiof. Metsätyönjohtaja. 

* J J J 


13. 


Mähönen, H. Seminaarilainen. 


33. 


Suominen, Oskari. 


14. 


Mikkonen, V. 


34. 


Tiensuu, Seppo. Tehtailija. 


15. 


Nissinen, J. 


35. 


Tolonen, Eino. 


16. 


Nissinen, Ilmari. Konttoristi. Haav. 


36. 


Uimonen, P. 




Kämärällä. 


37. 


v alivjiivll) k. • 


17. 


Musovski, J. Koululainen. 


38. 


Vähäsalo, Heikki. Komisario, komp. 


18. 


Pesu, D. 




päällikkö. 


19. 


Pesu, V. Koululainen. 


39. 


Viitasalo, Jussi. Kansak. opettaja. 




VIIPURI: 




1. 


Aminoff, Adolf. Eversti. 


8. 


Gevert, J. Vänrikki. 


2. 


Hägglund, Voldemar. Jääkärieversti* 


9. 


Grönroos, Topi. 




luutnantti. 


10. 


Heiskanen, 1. 


3. 


Henrichsson, Paul. Jääkärimajuri. 


11. 


Järveläinen, Otto Ilmari. Luutnantti. 


4. 


Hämäläinen, Viljo. Jääkärikapteeni. 


12. 


Kainuvaara, Kalle. Kapteeni. 


5. 


Strömberg, Väinö. » 


13. 


Kauranen, Olavi. 


6. 


Vakkilainen, Hannes. Jääkäriluut* 


14. 


Kekki, Aulis. Vänrikki. 




nantti. Kuollut. 


15. 


Kotilainen, Torsti. 


7. 


Ahlgren, Onni. 


16. 


Koivula, T. Kuollut. 



*) Henkilötiedot puutteelliset. 



63 



17. 


Levänen, 1. 




30. 


Sairanen, Sulo. 


18. 


Lounamo, Leo. 




31. 


Seppälä, Aarne. Vääpeli. 


19. 


Lorentz, R. Luutnantti. 




32. 


Simelius, P. 


20. 


Makkonen, Pekka. Kaatunut 


Ahvo* 


33. 


Stenberg, Ilmari. 




lassa 1. 3. 18. 




34. 


Stubb, Georg. Vänrikki. Kaatui Ahvo* 


21. 


Mether, Sune. 






lassa 22. 3. 18. 


22. 


Nikoskelainen, Vilho J. Kapteeni. 


35. 


Talvenheimo, Niilo. Vänrikki. 


23. 


Nissinen, Kalle. 




36. 


Tirkkonen, Lauri. Vääpeli. 


24. 


Nyman, Arne. 




37. 


Tamminen, Alpo Sakari.JKoululainen. 

* tr Ji 


25. 


Paavola, Vilho. 






Kaatunut Aunuksessa. 


26. 


Puhakka, Erland. 




38. 


Turunen, Eero Olavi. Vänrikki. Kaa* 


z/. 


Piispanen, Armas. Nyk. Amerikassa. 




i • tv i • vii •• e A 1 o 

tui Jannialla 5. 4. lo. 


28. 


Rantala, Armas. 




39. 


Valtonen, P. 


29. 


Salonius, A. H. Dosentti. Vänrikki, 


40. 


Vestergren, 1. 




i t • •••• • ••••11*1 1 

konekivaanpaallikko. 












VUOKSELA: 


1. 


Hinkkanen, Paavo. 




6. 


Käppi, Juho. 


2. 


Junttila, Emil. 




7. 


Tiinus, Viktor. Vankina Viipurissa. 


3. 


Karonen, Aleksanteri. Vankin 


a Viip. 


8. 


Varvas, S. 


4. 


Karvonen, Nuutti. 




9. 


Vepsä, Juho. 


5. 


Komonen, Johannes. Murhattu Viis 








purin lääninvankilassa. 












RAUTU: 




1. 


Hinkkanen, Kalle. 




12. 


Kuparinen, Heikki. 


2. 


Hinkkanen, Pekka. 




13. 


Kytö, Väinö. 


3. 


Ihalainen, Jalmari. 




14. 


Kärkkäinen, Jalmari. 


4. 


Junni, Simo. 




15. 


Loponen, Albert. 


5. 


Junni, Ville. 




16. 


Spiridonoff, Nikolai. 


6. 


Jäske, Juho. 




17. 


Turkulainen, Emil. 


7. 


Joro, Toivo. 




18. 


Valkonen, Antti. 


8. 


Kerminen, Väinö. 




19. 


Valkonen, Matti. 


9. 


Kosonen, Heikki. 




20. 


Valkonen, Mikko. 


10. 


Kosonen, Juho. 




21. 


Valkonen, Simo. 


11. 


Kotti, Jalmari. 










ERI PAIKKAKUNNILTA: 


1. 


Laine, Kalervo, Imatra. 




4. 


Helenius > Vilho, Helsinki. 


2. 


Serenius, Uno » 




5. 


Mustonen, Hannes, Kuopio. 


3. 


Jägermalm, Fr., Helsinki. 




6. 


Vepsä, Juho, Lappeenranta. 



) Tiedot kaatuneista puuttuvat. 



64 




PURI 




( 



* 




Sh clLcl 



7 S 



H 



/ ♦ i n rs s\ n n